Hyppää sisältöön

Yhteiskehittäminen lasten, nuorten, perheiden ja ammattilaisten kanssa

 
Tältä sivulta löydät tietoa, kuinka voit yhteiskehittämisen avulla saada lapset, nuoret, perheet ja heidän kanssaan toimivat ammattilaiset mukaan kehittämistyöhön. Osiosta löydät tietoa yhteiskehittämisen määritelmästä ja merkityksestä. Lisäksi esittelemme, kuinka yhteiskehittämistä voidaan toteuttaa hankkeen eri vaiheissa, eettisistä periaatteista sekä millaisin menetelmin lasten, nuorten ja perheiden kokemuksen voi tavoittaa. Lopusta löydät tietoa tiedon palauttamisesta sekä onnistumisen arvioinnista.

Mitä on yhteiskehittäminen?

Yhteiskehittäminen on vastavuoroinen oppimisen prosessi, jossa lapsilla, nuorilla, perheillä ja ammattilaisilla olevaa tietoa arvostetaan, kuunnellaan ja hyödynnetään. Keskeistä yhteiskehittämisessä on arvostus ihmisten kokemuksia ja näkemyksiä kohtaan. Valtaa tulee olla valmis jakamaan sekä tietämättömyyttä sietämään. Kukaan ei tiedä lopputulosta, kun kehittämistä tehdään yhdessä. Yhteiskehittäminen vie aikaa ja itsenäiseen kehittämistyöhön tottuneille saattaa olla vaikeaa, kun tulokset eivät synny nopeasti ja ovat ehkä erilaisia kuin itse olisi alussa ajatellut. Pitkällä tähtäimellä yhteiskehittämisellä kuitenkin saavutetaan kestävämpiä palveluja ja sitoutetaan kohderyhmät palveluihin paremmin.
 
Yhdessä tehtävästä kehittämisestä voidaan käyttää erilaisia käsitteitä. Yhteiskehittämisen lisäksi lapsista, nuorista ja perheistä voidaan esimerkiksi puhua kanssakehittäjinä tai kokemusasiantuntijoina. Myös palvelumuotoilussa on paljon yhteistä yhteiskehittämisen kanssa. Asiakasosallisuuden käsitteellä viitataan mahdollisuuteen osallistua palveluiden suunnitteluun, kehittämiseen, toteuttamiseen ja arviointiin. Kyse voi olla joko omasta palvelusta tai laajemmin palvelujärjestelmästä.  

Miksi yhteiskehittäminen on tärkeää?

Aikuinen ja lapsi yhdessä edessään tabletti ja piirrustuspaperia.

Yhteiskehittäminen lasten, nuorten, perheiden ja heidän kanssaan toimivien ammattilaisten kanssa auttaa luomaan tarpeita vastaavaa toimintaa, oikeaan osuvaa tukea sekä vaikuttavampia palveluita, joihin ihmiset sitoutuvat helpommin. Lapsilla, nuorilla, perheillä ja ammattilaisilla on sellaista kokemusta ja tietoa, jota kehittämistyötä tekevillä ei ole. Lapset, nuoret ja perheet sekä heidän parissaan työskentelevät ammattilaiset yleensä myös haluavat osallistua palveluiden kehittämiseen silloin, kun asia on heille tärkeä ja osallistumisen tavat ymmärrettäviä ja mielekkäitä.

Parhaimmillaan osallistuminen kehittämiseen voi jo itsessään vahvistaa lasten, nuorten ja perheiden kokemusta osallisuudesta ja tuoda sisältöä sekä merkityksellisyyden tunnetta elämään. Lisäksi osallistumisen kautta voi saada arvostusta toisilta.   
 
Yhteiskehittämistä on tärkeä tehdä toimialarajat ylittäen niin lasten, nuorten kuin aikuisten palveluissa. Esimerkiksi aikuisten päihde- ja mielenterveyspalveluissa lasten tarpeiden tunnistaminen on olennaista, tai lasten harrastustoiminnan saavutettavuudessa myös lapselle tärkeiden aikuisten näkökulmat ovat arvokkaita. 

Kehittämistyössä voidaan tarkastella myös toimijuutta erilaisista näkökulmista ja rooleista. Kehittämistyössä voidaan tunnistaa niitä, jotka johtavat prosessia, osallistuvat siihen ja jäävät sivullisiksi. Hankkeissa päätökset ja kehittämistoimenpiteet toteutetaan useimmiten ryhmänä. Lisäksi valittuja henkilöitä kutsutaan mukaan kehittämistyöhön. Läsnä ovat myös sivulliset, joiden kokemukset ja ääni jäävät kehittämistyössä vähemmälle.

Onkin hyödyllistä pysähtyä miettimään, ketkä kehittämistyössä johtavat, ketkä osallistuvat ja ketkä ovat sivullisia. Kuinka johtajuutta ja osallistumista jaetaan? Kuinka sivulliset, joita voi olla haastava tavoittaa ja joiden osallistuminen vaatii enemmän työtä, saadaan mukaan kehittämistyöhön heille merkityksellisistä lähtökohdista? Lapset, nuoret ja perheet voivat saada erilaisen aseman ja roolin kehittämistyössä ja palveluiden käyttäjinä ja tämä voi muuttua hankkeen edetessä.  

Yhteiskehittäminen hankkeen eri vaiheissa

Yhteiskehittämistä voidaan toteuttaa monella tapaa kehittämishankkeen tai -prosessin eri vaiheissa. Tärkeää on ymmärtää tavoitteet ja raamit, joissa kehittäminen tapahtuu. Näiden viestiminen kehittämiseen osallistuville on olennaista.  

Kehittämistä voidaan pilkkoa esimerkiksi ideointiin, suunnitteluun, päätöksentekoon, toteutukseen ja arviointiin. Huomioitavaa on, että yhteiskehittämisen menetelmiä voidaan hyödyntää monipuolisesti. Kehittämisen vaiheet eivät ole toisistaan irrallisia, vaan ne limittyvät ja muodostavat kokonaisuuden. Yhteiskehittämisen on muodostettava selkeä ja suunniteltu kokonaisuus, jotta osallistuminen ei jää satunnaiseksi ja pistemäiseksi. 

Lasten, nuorten ja perheiden tavoittamiseen voi toisinaan liittyä haasteita. Silloin on hyvä miettiä niitä ympäristöjä, joissa lapset, nuoret ja perheet arkeaan elävät, ja niitä ihmisiä, joita he jo kohtaavat arjessaan ja joihin heillä on luottamukselliset suhteet. Toisinaan on tarpeen luoda erillisiä ja uusiakin osallistumisen kanavia ja rakenteita. On hyvä miettiä, mikä motivoi lapsia, nuoria ja perheitä mukaan ja mikä taas voi estää heidän osallistumistaan. 

Ideoinnissa

Ideoiden kysyminen lapsilta, nuorilta ja perheiltä sekä lasten, nuorten ja perheiden ideoihin tarttuminen. Ideointia voidaan toteuttaa esimerkiksi fasilitoiduilla työpajoilla, tai kyselyillä kohderyhmien omissa ympäristöissä. Ideointivaiheessa voidaan toteuttaa Erätauko-keskusteluja, joilla lisätään ymmärrystä kehitettävästä aiheesta tai palvelusta. Ideointi voi tapahtua myös osana lasten, nuorten ja perheiden arkea ja palvelukohtaamisia esimerkiksi ideaseinän avulla. Omaehtoisen ideoinnin tukemisessa on tärkeää tarttua lasten, nuorten ja perheiden tekemiin aloitteisiin ja viestiä siitä selkeästi.  

Suunnittelussa

Lapset, nuoret ja perheet voidaan ottaa mukaan suunnitteluun. Suunnittelussa menetelminä voidaan käyttää esimerkiksi yhteissuunnittelutyöpajoja, suunnitteluiltapäiviä tai toteuttaa oma palvelumuotoiluprosessi kehittämiselle. Lapset, nuoret ja perheet voivat olla mukana jo hankesuunnitteluvaiheessa tunnistamassa kehittämis- ja muutostarpeita yhdessä ammattilaisten kanssa (esim. kokemusasiantuntijaryhmät, lasten ja nuorten kehittäjäryhmät). Usein lasten, nuorten ja perheiden mukanaolo auttaa konkretisoimaan kehittämishankkeen tavoitteita eli mikä on se asia, johon kehittämisellä toivotaan muutosta. Myös olemassa olevaa tietoa lasten, nuorten ja perheiden kokemuksista kannattaa hyödyntää suunnittelussa. 

Päätöksenteossa

Lapset, nuoret ja perheet voidaan ottaa mukaan vaikuttamaan päätöksiin. Tätä voidaan toteuttaa esimerkiksi mahdollistamalla hankkeen ohjausryhmiin osallistuminen tai käyttämällä kokemusasiantuntijoita. Päätöksentekoon kannattaa kutsua mukaan niitä lapsia, nuoria ja perheitä, joita kehitettävällä toiminnalla halutaan palvella, auttaa tai tukea. Näin tehdään kestävämpiä päätöksiä ja omistajuutta kehitettäviin palveluihin. Mukaan on tärkeää saada myös niitä, jotka eivät juuri sillä hetkellä osallistu toimintaan tai käytä palvelua, mutta voisivat siitä hyötyä. Yhteiskehittämisellä voidaan tunnistaa ja poistaa osallistumisen esteitä. 

Toteutuksessa

Lapset, nuoret ja perheet voidaan ottaa mukaan organisoimaan ja toteuttamaan toimintaa. Kehittämisessä voidaan tukea esimerkiksi kohderyhmän omaehtoista-, tai heidän toiveistaan organisoitua kehittämistä. Kehittämishankkeissa myös rekrytoinnilla voidaan tukea osallistumista toteutukseen ja pohtia esimerkiksi, onko tarvetta kokemustaustaiselle asiantuntijalle. Osallistumisen rakenteiden ja kanavien kehittämisessä kannattaa huomioida lasten, nuorten ja perheiden erilaisia tarpeita, toiveita ja elämäntilanteita. 

Arvioinnissa

Lapset, nuoret ja perheet on olennaista ottaa mukaan toiminnan arviointiin. Arvioinnissa voidaan hyödyntää osallistavaa arviointia, pieniä onnistumistarinoita, osallisuusindikaattoria tai yhdessä kehitettyjä laatumittareita -> linkki arviointisivulle) 

Eettisyys ja lapsen oikeudet lähtökohtana ja osana koko prosessia

Nainen pitää sylissään lasta, molemmat hymyilevät.

Yhteiskehittämisen on aina oltava eettistä ja lapsen oikeudet huomioivaa. YK:n lapsen oikeuksien komitea on luonut yhdeksän periaatetta osallistumiseen, jotka sopivat hyväksi ohjenuoraksi yhteiskehittämisessä lasten, nuorten ja aikuisten kanssa. Olemme miettineet niiden alle erilaisia konkreettisia tapoja toteuttaa periaatetta. Eettiset periaatteet ja lapsen oikeudet jäävät helposti yleviksi sanoiksi, joten on tärkeää miettiä, miten ne käytännössä näkyvät lapsille, nuorille ja perheille.

Miten varmistamme, että kehittämiseen on osallistuvilla lapsille, nuorille ja perheille:

Vapaaehtoista

Miten pyydämme suostumusta osallistumiseen ja tarjoamme mahdollisuuden kieltäytyä? Osallistumiseen motivointi ja kannustaminen on eri asia kuin pakottaminen. Suostumuksen varmistamisessa voidaan puheen lisäksi käyttää muita kommunikaatiomenetelmiä kuten kuvakortteja. 

Lapsi- ja nuoriystävälliset työtavat sekä ympäristöt huomioivaa  

Monimenetelmällisyys tarjoaa yhdenvertaisempia mahdollisuuksia osallistua ja kertoa omia näkemyksiä. Tilalla on myös merkitystä siihen, millaisia toiminnan aloitteita lapset, nuoret ja perheet voivat tehdä.

Inklusiivista ja moninaisuutta huomioivaa  

Saavutettavuus on tärkeä huomioida siinä, miten osallistujia voidaan tavoittaa, millaisissa paikoissa kehittämistä tehdään ja miten siihen voi yhdenvertaisesti osallistua. Turvallisemman tilan periaatteiden luonti on yksi käytännöllinen työkalu yhdenvertaisuuden edistämiseksi, ja niitä kannattaa luoda yhdessä. (linkki yhdenvertaisuus – turvallisemman tilan periaatteet) Tulisiko myös kieli- ja sukupuolitietoisuus?  

Lasta, nuorta ja perhettä kunnioittavaa  

Olennaista on, että lapsille, nuorille ja perheille jää kokemus siitä, että heitä arvostetaan. Tämä tarkoittaa esimerkiksi erilaisuuden arvostamista ja osoittamista erilaisin sanoin, teoin ja elein. Myönteisen tunnistamisen ajattelu- ja työote tukee kunnioittavassa yhteiskehittämisessä. (Linkki yhdenvertaisuus – myönteinen tunnistaminen)

Merkityksellistä

Kehittämisessä lapsilla, nuorilla ja perheillä on mahdollisuus kertoa, mitkä asiat ovat heille tärkeitä ja missä he haluavat olla vaikuttamassa. Merkityksellisyys syntyy myös siitä, että valtaa ollaan valmiita jakamaan eikä kukaan tiedä lopputulosta etukäteen.  

Seurattavaa

Seurattavuuden kannalta on tärkeää koota tietoa yhdessä ja kertoa, mihin tietoa viedään ja miten sitä hyödynnetään. Tiedon palautuksessa voidaan hyödyntää monenlaisia tapoja, ja niitä kannattaa miettiä myös yhdessä lasten, nuorten ja perheiden kanssa.  

Osaavan aikuisen fasilitoimaa  

Yhteiskehittämistä fasilitoivalla tulee olla kokemusta lasten, nuorten ja perheiden kanssa toimimisesta ja halua oppia yhdessä lisää. Vähemmistöryhmien osallistumisen kannalta voi olla tärkeää, että työntekijällä on erityisiä taitoja esimerkiksi kommunikointiin tai hän itse edustaa samaa vähemmistöryhmää.  

Turvallista ja riskejä ennakoivaa  

Yhteiskehittämisestä ei saa aiheutua haittaa lapsille, nuorille ja perheille. Tekemisen tavan tulee olla sensitiivinen ja esimerkiksi yksityisyydestä pitää huolehtia. 

Läpinäkyvää ja avointa  

Tietoa, jota yhteiskehittämisen aikana syntyy, on tärkeä koota ja tulkita yhdessä sekä olla valmiina kysymään ja ottamaan palautetta vastaan.  

Erilaisia käytäntöjä yhteiskehittämisen toteutukseen

Kehittämishankkeissa käytetään erilaisia tapoja, joilla tavoitetaan lasten, nuorten ja perheiden kokemuksia. Alle on lueteltu joitakin esimerkkejä:

  • Kokemustoimijat ja -asiantuntijat 
  • Kehittäjä- ja fokusryhmät 
  • Asiakasraadit 
  • Neuvonantajat 
  • Palvelumuotoilu 
  • Dialogiset tavat esim. Erätauko-keskustelut, Skididialogit 
  • Digitaaliset tavat esim. Instagram-kyselyt, Discord, Digiraati 


Menetelmät lasten, nuorten ja perheiden kokemusten tavoittamiseksi

Kun toimintaa kehitetään yhdessä lasten, nuorten ja perheiden kanssa, on hyvä käyttää erilaisia menetelmiä. Monimenetelmällisyys tukee yhdenvertaisia mahdollisuuksia osallistua. Puhe ja teksti ovat vain yhdenlaisia ilmaisun tapoja, ja pelkästään niiden käyttö voi estää osallistumista monilta ryhmiltä. Erilaisilla menetelmillä saadaan erilaista tietoa ja myös aihe vaikuttaa osaltaan sopivien menetelmien valinnassa. Ideariiheen sopii osittain erilaiset työkalut kuin tunteiden ja tarpeiden kartoitukseen. Kehittämishankkeessa yhteiskehittämistä voidaan tehdä myös jotain tiettyä rajatumpaa tarkoitusta, esimerkiksi saavutettavaa viestintää ajatellen.  
 
Ennen menetelmän valintaa on hyvä muistaa, että menetelmä on apuväline. Lapset, nuoret ja perheet tekevät itse paljon kerronnan ja toiminnan aloitteita, joihin voi tarttua. Lapset, nuoret ja perheet ovat keskenään erilaisia ja erilaiset tavat ovat heille mahdollisia ja mieluisia.

Itse menetelmää tärkeämpää on kyky luoda yhdessä sellainen vuorovaikutuksen tila, jossa syntyy halu ja mahdollisuus kertoa ajatuksiaan, ideoitaan tai kokemuksiaan. 

Olemme koonneet PDF-tiedostoon menetelmävinkkejä lasten, nuorten ja perheiden kanssa kehittämistyötä tekeville. 

Tiedon yhteinen koonti, tiedon palautus ja onnistumisen arviointi

Tiedon koonti ja palauttaminen osallistujille on tärkeä osa yhteiskehittämistä. On hyvä varmistaa, että lasten, nuorten ja perheiden näkökulmat on kuultu ja ymmärretty oikein. Tiedon koontia voi tehdä yhdessä lasten, nuorten ja perheiden kanssa tai mikäli ammattilainen tekee sitä yksin, on hyvä käsitellä koonti yhdessä. Näin varmistetaan, että asiat on ymmärretty osallistujien tarkoittamalla tavalla.  

Ammattilaisilla on vastuu viedä lasten, nuorten ja perheiden näkemykset arvostetuksi osaksi kehittämistyötä ja palauttaa myös heille tietoa siitä, miten osallistuminen on vaikuttanut. Toisinaan tiedon palauttaminen osana toimintaa on helppoa. Lapset, nuoret ja perheet voivat käytännössä huomata, mikä vaikutus osallistumisella on ollut. Lasten, nuorten ja perheiden kanssa toimivat ammattilaiset voivat toimia myös hyvinä tiedon välittäjinä. Toisinaan tiedonpalautuksen kanavia ja tapoja pitää erikseen miettiä. 

Yhteiskehittämistä voidaan arvioida sen suhteen, millainen kokemus osallistumisesta jäi mukana olleille sekä siitä näkökulmasta, millaisia vaikutuksia osallistumisella on ollut. Yhteiskehittämisessä voi aina kehittyä myös hanketoimijana. Jokainen prosessi on omanlaisensa ja oppia voi vain tekemällä.  


Laura Lundyn (2007) osallistumisen malli tarjoaa hyvää tukea kehittämistoiminnan arviointiin. Sitä voi soveltaa niin lasten, nuorten, perheen kuin myös ammattilaisten kanssa.  
 
Tila: Onko pystytty tarjoamaan inklusiivinen, turvallinen ja esteetön tila näkemysten ilmaisuun
Ääni: Onko ollut mahdollisuus saada ymmärrettävällä tavalla tietoa ja tukea näkemysten muodostamiseksi? 
Yleisö: Onko viestitty tahoille, jotka voivat varmistaa, että näkemykset tulevat kehittämistyön arvostetuksi osaksi? 
Vaikutukset: Miten näkemyksiä on huomioitu ja millaisia vaikutuksia osallistumisella on ollut? Miten tietoa palautetaan lapsille, nuorille ja perheille?  
 

Tutustu myös näihin julkaisuihin

Toimintamalleja lastensuojelun kehittämiseen -julkaisu (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) on SOILA-koordinaatiohankkeen kokoama julkaisu hyväksi havaituista toimintamalleista ja lastensuojelun kehittämisestä. Toimintamallit soveltuvat myös muihin palveluihin.

Opas lasten näkemysten kuunteluun (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) on opas, jonka Unicef ja Pelastakaa Lapset ovat luoneet yhteistyössä Lapsiystävällinen kunta -toimijoiden kanssa. Materiaali on tuotettu erityisesti Lapsiystävällinen kunta -kehittäjien tueksi, mutta opasta voi hyödyntää monilla eri toimialoilla toimintojen kehittämiseksi.

Lasten kuulemisen käsikirja (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) on tehty erityisesti päätöksenteon tueksi. ITLAN tuottama käsikirja tarjoaa hyvä tuen myös kehittämistyöhön ja esimerkiksi lapsivaikutusten arviointiin.

Lapsikeskeinen palvelumuotoilun opas (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) yhdistää palvelumuotoilun, lapsen oikeudet ja myönteisen tunnistamisen. Pelastakaa lapset on koonnut oppaan, joka tarjoaa prosessin ja konkreettiset työkalut kehittää palveluita ja toimintaa, jossa on huomioitu lasten ja nuorten tarpeet ja näkemykset sekä lapsen oikeudet.

Matka palvelumuotoiluun – opas opettajalle (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) on Opinkirjon luoma materiaali muotoilukasvatuksen tueksi kouluihin. Oppaassa kerrotaan palvelumuotoilun mahdollisuuksista kouluyhteisössä ja annetaan konkreettisia esimerkkejä lapsi- ja nuorilähtöiseen kehittämistyöhön.

Erätauko-keskustelu (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) toimii menetelmänä kehittämisen tukena, kun halutaan lisätä tasavertaista keskustelua lasten, nuorten, perheiden ja ammattilaisten välillä ja luoda moniäänistä keskustelua osallisuudesta. Skididialogi (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) on Erätauko-keskusteluun pohjautuva, erityisesti lapsille ja nuorille suunnattu rakentavan keskustelun malli. 

Tutustu Nuorten kokeilutiimiin. (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) Kokeilutiimi toimi vuonna 2023 osana Sitra Lab -ohjelmaa. Nuoret toimivat yhdenvertaisina osallistujina muiden tiimien kanssa ja toteutti demokratiakokeilun kouluyhteisössä vaikuttamisen kehittämiseksi. Lue myös blogi nuorten ohjausryhmästä Sitra Labissa ja tutustu nuorten ajatuksiin vaikuttamisesta. (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)

Digiraati (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) on oikeusministeriön digitaalinen nuorten vaikuttamisen kanava, jossa alle 29-vuotiaat nuoret voivat keskustella anonyymisti fasilitoidussa raadissa yhteiskunnallisista kysymyksistä. Raateja voivat järjestää esimerkiksi ministeriöt, kunnat, hyvinvointialueet, muut viranomaiset tai kansalaisjärjestöt. Palvelun käyttö on maksutonta sekä raatien järjestäjille että niiden osallistujille.