Tästä osiosta löydät tietoa siitä, miten voit kehittää palveluita ja toimintamalleja yhdessä lasten, nuorten, perheiden ja heidän parissaan toimivien aikuisten kanssa. Kerromme myös mitä yhteiskehittämisellä tarkoitamme, ja miksi se on tärkeää.
Nostamme esiin erityisesti lasten, nuorten ja perheiden palveluita kehittävien valtakunnallisten ja alueellisten ESR+ 4.3. -kehittämishankkeiden oppeja ja oivalluksia. Sivuja päivitetään kehittämishankkeista nousevilla hyvillä käytännöillä.
Mitä yhteiskehittäminen on?
Yhteiskehittäminen on vastavuoroinen oppimisen prosessi sekä työote, jossa lapsilla, nuorilla, perheillä ja heidän parissaan toimivilla aikuisilla olevaa tietoa arvostetaan, kuunnellaan ja huomioidaan osana palveluiden ja toiminnan kehittämistä. Yhteiskehittämällä voidaan kehittää jo olemassa olevia toimintamalleja ja palveluita tai ideoida ja luoda kokonaan uutta toimintaa.
Yhteiskehittämistä kannattaa toteuttaa kehittämistyön eri vaiheissa aina sen suunnittelusta arviointiin. Suunnitteluvaiheessa yhteiskehittämisen tavoitteena on muutos- ja kehittämistarpeita koskevan ymmärryksen lisääminen ja syventäminen eri näkökulmista. Tukena voi käyttää esimerkiksi kehittämishankkeiden kanssa kehitettyä ”Osallisuuden huomiointi hankesuunnittelussa” -muistilistaa. Kehittämistyön aikana lapsia, nuoria, perheitä ja heidän parissaan toimivia aikuisia voidaan kutsua ideoimaan ratkaisuja tunnistettuihin haasteisiin, testaamaan uusia toimintamalleja ja tuotoksia sekä arvioimaan kehittämisen lopputulosta ja vaikutuksia.
Miksi yhteiskehittämistä kannattaa tehdä?
Lapsilla, nuorilla, perheillä ja heitä kohtaavilla aikuisilla on arvokasta kokemusta ja tietoa palveluista sekä omasta arjestaan. Tämä kokemus ja tieto tukee yhdenvertaisempien palveluiden kehittämistä. Myös uusien ratkaisujen ideoinnissa päästään yhdessä innovatiivisempiin ratkaisuihin kuin yksin ajattelemalla. Yhteiskehittäminen mahdollistaa tarpeisiin vastaavan toiminnan, oikeaan osuvan tuen sekä vaikuttavampien palveluiden kehittämisen.
Lapset, nuoret, perheet ja heitä kohtaavat aikuiset haluavat osallistua ja vaikuttaa palveluiden ja toiminnan kehittämiseen, silloin kun kehittämisen aihe tai kehitettävä toiminta on heille tärkeä ja kehittämisen tapa mielekäs ja ymmärrettävä. Osallistuminen yhteiskehittämiseen voi myös itsessään vahvistaa osallisuuden kokemuksia. Tämä edellyttää sitä, että kehittämisessä mukana olevat kokevat arvostusta ja todellisia vaikuttamisen mahdollisuuksia.
Miten yhteiskehittämistä voi toteuttaa?
Kutsu ja tavoita mukaan moniääninen joukko
Yhteiskehittämisen onnistumisen kannalta on tärkeää tavoittaa mukaan riittävän moniääninen osallistujajoukko. Yhdeksi haasteeksi on tunnistettu, että yhteiskehittämiseen tavoitetaan liian yksipuolinen joukko ja tärkeitä näkökulmia jää kuulematta, useimmiten niiltä, joiden voimavarat ovat muita vähäisemmät, tuen tarve suuri tai jotka kuuluvat erilaisiin vähemmistöryhmiin. On myös hyvä miettiä mukaan kutsuttavia tahoja palveluiden rajoja laajemmin. Esimerkiksi lapsilla voi olla arvokkaita näkökulmia ja ideoita esimerkiksi aikuisten sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämiseksi, vaikka he eivät olisi niiden asiakkaina, ja aikuisilla lasten ja nuorten vapaa-ajan toimintaan.
Yhteiskehittäminen edellyttää kehittäjiltä lähtökohtaisesti ymmärrystä yhdenvertaisuudesta ja kykyä tarkastella omia ennakko-oletuksia ja asenteita. Lisäksi tarvitaan avointa asennetta yhteiskehittämisen prosessia kohtaan sekä sitoutumista sen toteutukseen. Kun kehittämistä tehdään yhdessä, kukaan ei tiedä lopputulosta etukäteen. Eettiset näkökulmat on huomioitava yhteiskehittämisen kaikissa vaiheissa, jotta osallistuminen voi olla merkityksellistä ja turvallista.
Moniäänisen joukon kutsumista ja tavoittamista voi tukea hankkeiden kokemusten pohjalta se, että kehittäjät pysähtyvät tarkastelemaan yhteiskehittämiseen osallistumisen 1. hyötyjä, 2. merkitystä, 3. osallistumisen esteitä ja sitä helpottavia tekijöitä sekä 4. viestinnän tapoja ja kanavia lasten, nuorten, perheiden ja ammattilaisten asemaan asettuen. Lue lisää kehittäjien vinkkejä yhteiskehittämiseen tavoittamiseen Tietoa työn tueksi -julkaisusta: Miten tavoittaa lapsia, nuoria, perheitä ja heidän parissa toimivia aikuisia yhteiskehittämiseen?
Tietoa työn tueksi -julkaisu 2/2025
Miten tavoittaa lapsia, nuoria, perheitä ja heidän parissa toimivia aikuisia yhteiskehittämiseen?
Valitse sopivat toteutuksen tavat
Yhteiskehittämisen tyypillisiä toteutustapoja kehittämishankkeissa ovat palvelumuotoilu, erilaiset työpajat, kehittäjä- ja vaikuttajaryhmät, kokemusasiantuntijatoiminta sekä dialogit. Kehittämisen tavoite, vaihe, kehittämisessä mukana olevat ihmiset ja käytössä olevat resurssit ohjaavat osaltaan toteutustavan valintaa. Yhteiskehittämistä voidaan toteuttaa osana luonnollisia ja arkisia kohtaamisia sekä erillisinä työpajoina ja prosesseina.
Yhteiskehittämisessä voidaan käyttää monenlaisia menetelmiä kokemusten tavoittamiseksi tai ideoinnin ja arvioinnin tueksi. Menetelmiä tärkeämpänä kehittäjät näkevät vuorovaikutuksen tilan, jossa osallistujille syntyy halu ja mahdollisuus kertoa ajatuksiaan, ideoitaan ja kokemuksiaan. Esimerkiksi kohtaamisen tavalla on suuri merkitys siihen, mitä lapsi, nuori, perhe tai ammattilainen kertoo, ja millainen kokemus osallistumisesta jää. Monimenetelmällisyys nähdään tärkeänä yhdenvertaisten osallistumismahdollisuuksien näkökulmasta. Esimerkiksi luovat ja toiminnalliset menetelmät mahdollistavat osallistumista pienille lapsille ja tekevät osallistumisesta usein innostavampaa. Dialogiset lähestymistavat jättävät tilaa myös lasten, nuorten, perheiden ja ammattilaisten omille ajatuksille ja avauksille.
Olemme koonneet PDF-tiedostoon joitakin menetelmävinkkejä lasten, nuorten ja perheiden kanssa kehittämistyötä tekeville.
Näille sivuille tullaan kokoamaan kehittämishankkeiden tunnistamia erilaisia hyviä käytäntöjä ja esimerkkejä yhteiskehittämisen toteutuksesta.
Arvioi yhteiskehittämisen onnistumista ja vaikutuksia
Yhteiskehittämistä toteuttavilla on vastuu viedä lasten, nuorten, perheiden ja heidän parissa toimivien aikuisten näkökulmia ja tietoa arvostetuksi osaksi kehittämistyötä. Osallistujien on myös tärkeä saada tietoa siitä, mihin oma osallistuminen on vaikuttanut. Yhteiskehittämistä ei lähtökohtaisesti kannata toteuttaa, mikäli päätökset on tehty jo valmiiksi. Näin voidaan välttää näennäisyyttä, joka pahimmillaan heikentää osallisuuden kokemuksia.
Yhteiskehittämistä voidaan arvioida esimerkiksi siitä näkökulmasta, mitä kehittämisestä on seurannut konkreettisesti, miten kehittämisen tavoite on saavutettu ja millaisia vaikutuksia osallistumisella on ollut lapsiin, nuoriin, perheisiin tai ammattilaisiin. Yhteiskehittämisen prosessista kannattaa myös pyytää palautetta osallistujilta. Yhteiskehittämisessä voi aina kehittyä myös hanketoimijana. Jokainen prosessi on omanlaisensa ja oppia voi vain tekemällä.
Laura Lundyn (2007) osallistumisen malli tarjoaa hyvää tukea yhdenvertaisen kehittämistoiminnan arviointiin. Sitä voi soveltaa niin lasten, nuorten, perheen kuin myös ammattilaisten kanssa.
Tila: Onko pystytty tarjoamaan inklusiivinen, turvallinen ja esteetön tila näkemysten ilmaisuun?
Ääni: Onko ollut mahdollisuus saada ymmärrettävällä tavalla tietoa ja tukea näkemysten muodostamiseksi?
Yleisö: Onko viestitty tahoille, jotka voivat varmistaa, että näkemykset tulevat kehittämistyön arvostetuksi osaksi?
Vaikutukset: Miten näkemyksiä on huomioitu ja millaisia vaikutuksia osallistumisella on ollut? Miten tietoa palautetaan lapsille, nuorille ja perheille?
Sivulle tullaan kokoamaan kehittämishankkeiden kokemuksia ja oivalluksia yhteiskehittämisen vaikutuksista.
Eettiset periaatteet osana yhteiskehittämistä
YK:n lapsen oikeuksien komitea on luonut yhdeksän periaatetta lasten kuulemiseen, jotka sopivat ohjenuoraksi myös yhteiskehittämisessä toteutettavaan työskentelyyn niin lasten, nuorten kuin myös aikuisten kanssa. Eettiset periaatteet ja lapsen oikeudet jäävät helposti yleviksi sanoiksi, joten on tärkeää miettiä, miten ne käytännössä näkyvät lapsille, nuorille ja perheille. Alta löydät muutamia vinkkejä siihen, miten varmistat, että kehittämiseen osallistuminen on osallistuville lapsille, nuorille ja perheille 1) vapaaehtoista, 2) sopivat työtavat ja ympäristöt huomioivaa, 3) inklusiivista, 4) kunnioittavaa, 5) merkityksellistä, 6) seurattavaa, 7) osaavan aikuisen fasilitoimaa, 8) turvallista ja 9) avointa.
Yhteiskehittämiseen osallistumisen on oltava vapaaehtoista, ja myös lapsilta ja nuorilta on tärkeä kysyä suostumusta osallistumiseen. Lasten, nuorten ja perheiden tulee saada riittävästi tietoa, jotta he voivat tehdä päätöksen, haluavatko osallistua. Tietoa on saatava ennakkoon sekä toiminnan aikana ymmärrettävällä tavalla. Vapaaehtoisuus tarkoittaa myös sitä, että yhteiskehittämiseen osallistumisen voi keskeyttää, ja on lupa valita mihin osallistuu tai jättää osallistumatta.
Käytettävät menetelmät on hyvä valita myös sen mukaan, mikä voisi olla lapsille, nuorille ja perheille mielekäs ja ymmärrettävä osallistumisen tapa. Lapset, nuoret ja perheet voivat myös itse tehdä ehdotuksia käytettävistä menetelmistä ja toiminnan aloitteita, joihin kehittäjien kannattaa tarttua. Monimenetelmällisyyttä pidetään usein tärkeänä yhdenvertaisuuden näkökulmasta. Esimerkiksi se, että puheen lisäksi ja rinnalla voi piirtää, kirjoittaa, katsella kuvia tai leikkiä, on todettu lasten kanssa toimivaksi. Pelkästään iän tai muun ominaisuuden perusteella ei voi kuitenkaan tehdä oletusta, mikä on mielekäs työtapa. Kehittämisen ympäristön valinnassa on hyvä miettiä, mikä on osallistuville lapsille, nuorille ja perheille saavutettava, turvallinen ja motivoiva ympäristö. Esimerkiksi miten paikan päälle pääsee tulemaan, onko tuttu vai vieras ympäristö tilanteeseen ja aiheeseen liittyen parempi vaihtoehto, ja mahdollistaako tila riittävästi toiminnallisuutta tai toisaalta keskittymistä.
Moninaisuutta voidaan huomioida yhteiskehittämisessä monin eri tavoin, esimerkiksi miettimällä yhteiskehittämisen toteutuksen tapoja ja paikkoja, vallitsevaa ilmapiiriä, yhteiskehittämisestä viestimistä, yhteiskehittämiseen tarvittavia resursseja ja yhteiskehittämisen reunaehtoja. Omien asenteiden ja ennakko-oletusten ääreen pysähtyminen on tärkeää. On tärkeää esimerkiksi nähdä monenlaisten lasten, nuorten ja perheiden kyvykkyys. Viestinnässä on hyvä miettiä esimerkiksi sanavalintoja ja kuvastoa. Turvallisemman tilan periaatteet voivat auttaa luomaan luottamuksellista ja erilaisuutta kunnioittavaa tilaa.
Lasten, nuorten ja perheiden tulee saada kokemus, että heidän näkemyksiään ja ajatuksiaan arvostetaan ja kunnioitetaan. Tämä edellyttää esimerkiksi sitä, että lasten, nuorten ja perheiden tieto ja kokemus nähdään riittävänä. Yhteiskehittäminen voi parhaimmillaan olla vahvistamassa itsearvostusta ja oman toimijuuden kokemuksia. Esimerkiksi myönteisen tunnistamisen mukainen asenne ja työote tukee tällaisten kokemusten syntymisessä. Huomiota kiinnitetään tietoisesti onnistumisiin, vahvuuksiin ja voimavaroihin tuen tarpeita ohittamatta.
Lapset, nuoret ja perheet haluavat yleensä osallistua ja vaikuttaa itselleen tärkeissä asioissa. Lasten, nuorten ja perheiden aloitteita onkin hyvä huomioida osana kehittämistyötä ja ne voivat joskus käynnistää kehittämistyön. Merkityksellisyys syntyy myös siitä, että on todellisia mahdollisuuksia vaikuttaa ja kokea luottamusta prosessia kohtaan. Siksi kehittämiseen ei kannata kutsua lapsia, nuoria ja perheitä, mikäli päätökset ovat jo valmiiksi tehtyjä eikä todellisia vaikuttamisen mahdollisuuksia ole.
Lasten, nuorten ja perheiden tulee saada riittävästi tietoa yhteiskehittämisen prosessista. Tietoa tulee antaa esimerkiksi siitä, mihin yhteiskehittämisellä on mahdollista vaikuttaa ja mitkä ovat kehittämisen reunaehtoja. Myös yhteiskehittämisen vaikutuksista on tärkeää palauttaa tietoa siihen osallistuneille.
Yhteiskehittämistä toteuttavilla tulee olla kokemusta lasten, nuorten ja perheiden kanssa toimimisesta. Tärkeintä on kohtaamisen taito, kunnioitus ja halu oppia lisää. Lisäksi on hyvä miettiä millaista tukea lapset, nuoret ja perheet tarvitsevat osallistuakseen ja nähdä vaivaa, että osallistumisen mahdollisuuksia syntyy jokaiselle.
Yhteiskehittämisestä ei saa aiheutua haittaa lapsille, nuorille ja perheille. Kehittäjän on hyvä tunnistaa mahdolliset yhteiskehittämiseen liittyvät riskit. Turvallisuutta tukee esimerkiksi se, että lasten ja nuorten yksityisyydestä pidetään huolta, ryhmätilanteissa kiinnitetään huomiota myönteisen ilmapiirin rakentamiseen ja vaikeita aiheita käsiteltäessä toimitaan sensitiivisesti. On myös hyvä miettiä lasten ja nuorten kanssa yhdessä, mikä tekee osallistumisesta turvallisemman tuntuista. Joskus voi esimerkiksi olla tärkeää, että tuttu aikuinen tai kaveri on mukana, mutta toisessa tilanteessa on parempi, että lapsi voi osallistua yksin.
Lapsille, nuorille ja perheille on tärkeää antaa tietoa yhteiskehittämisen prosessista. Ikätaso on hyvä huomioida tiedon antamisessa ja hyödyntää esimerkiksi kuvatukea ja yksinkertaista ja arkeen kiinnittyvää kieltä. Myös kehittämisen reunaehdot on hyvä tehdä näkyväksi, jotta ei synny vääriä ajatuksia siitä, mihin osallistumisella voi vaikuttaa.
Muita materiaaleja yhteiskehittämisen tueksi
Tukea lasten kuulemiseen osana yhteiskehittämistä
Lasten kuulemisen käsikirja (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.), ITLA
Käsikirja on tehty erityisesti päätöksen teon tukesi ja tarjoaa hyvä tuen myös kehittämistyöhön ja esimerkiksi lapsivaikutusten arviointiin.
Opas lasten näkemysten kuunteluun (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.), Unicef ja Pelastakaa Lapset ry
Unicef ja Pelastakaa Lapset ovat luoneet yhteistyössä Lapsiystävällinen kunta -toimijoiden kanssa oppaan Lapsiystävällinen kunta -kehittäjien tueksi. Opasta voi kuitenkin hyödyntää monilla eri toimialoilla toimintojen kehittämiseksi.
Lasten osallistumisen etiikka – Lapset ja nuoret palveluiden kehittäjinä. Lastensuojelun keskusliitto. (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)
Kymmenen tärkeää periaatetta ammattilaisille, jotka suunnittelevat ja kehittävät toimintaansa lasten ja nuorten kanssa.
Palvelumuotoilun prosessi ja menetelmät yhteiskehittämisen tukena
Lapsikeskeinen palvelumuotoilun opas (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.), Pelastakaa Lapset ry
Pelastakaa Lapset on koonnut oppaan, joka tarjoaa prosessin ja konkreettiset työkalut kehittää palveluita ja toimintaa, jossa on huomioitu lasten ja nuorten tarpeet ja näkemykset sekä lapsen oikeudet. Opas yhdistää palvelumuotoilun, lapsen oikeudet ja myönteisen tunnistamisen.
Opinkirjo: Matka palvelumuotoiluun – opas opettajalle (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)
Materiaali on tarkoitettu muotoilukasvatuksen tueksi kouluihin ja siinä kerrotaan palvelumuotoilun mahdollisuuksista kouluyhteisössä ja annetaan konkreettisia esimerkkejä lapsi- ja nuorilähtöiseen kehittämistyöhön.
eOppiva: Palvelumuotoilun perusteet (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)
Avoin koulutus, joka johdattelee muotoilumatkalle yleisimpien menetelmien ja palvelumuotoiluprosessin pariin.
Tukea dialogiseen yhteiskehittämiseen
Erätauko-keskustelumenetelmä. (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) Erätauko-säätiö
Erätauko-keskustelu toimii kehittämisen tukena, kun halutaan lisätä tasavertaista keskustelua lasten, nuorten, perheiden ja ammattilaisten välillä ja luoda moniäänistä keskustelua osallisuudesta.
Erätauko nuorten kanssa. (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)Erätauko-säätiö
Materiaalipankin ajatuksena on toimia innostajana Erätauko-keskusteluihin nuorten kanssa.
Lahden kaupunki: Skididialogi-keskustelumenetelmä. (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) Skididialogi on Erätauko-keskusteluun pohjautuva, lapsille suunnattu rakentavan keskustelun malli.
Kokemustoimijuus ja yhteiskehittäminen
Työkirja: Kokemusasiantuntijuus ja osallisuus lastensuojelussa. Pesäpuu ry & SOILA-koordinaatiohanke. (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)
Työkirja on koottu lastensuojelun kokemusasiantuntijatoiminnan tueksi. Työkirjan harjoitusten kautta voi reflektoida kehittämistyötä eri näkökulmista.
Nuoret ja yhteiskehittäminen
Oikeusministeriö: Digiraati (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)
Digiraati on Oikeusministeriön digitaalinen nuorten vaikuttamisen kanava, jossa alle 29-vuotiaat nuoret voivat keskustella anonyymisti fasilitoidussa raadissa yhteiskunnallisista kysymyksistä. Raateja voivat järjestää esimerkiksi ministeriöt, kunnat, hyvinvointialueet, muut viranomaiset tai kansalaisjärjestöt. Palvelun käyttö on maksutonta sekä raatien järjestäjille että niiden osallistujille.
Kuinka onnistua yhteiskehittämällä? Case: Vaikeasti tavoitettavat nuoret ja heidän palvelunsa. Kuntaliitto. (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)
Havaintoja yhteiskehittämisestä nuorten kanssa.