Haluamme, että osallisuus, yhdenvertaisuus ja sukupuolten tasa-arvo toteutuvat lasten, nuorten ja perheiden palveluissa sekä heidän elämässään. Mutta mitä nämä käsitteet itse asiassa tarkoittavat tässä asiayhteydessä?
Osallisuus
Yksinkertaistettuna osallisuus tarkoittaa mahdollisuutta osallistua ja vaikuttaa itselle tärkeissä asioissa sekä kokemusta joukkoon kuulumisesta ja arvostetuksi tulemisesta. Osallisuus on kuitenkin moniulotteinen käsite, joka saa erilaisia painotuksia eri yhteyksissä. Osallisuuden edistämisen näkökulmasta on tärkeää ymmärtää, mitä osallisuus merkitsee missäkin tilanteessa ja millaiseen osallisuuteen pyritään.
Osallisuus ei ole sama asia kuin osallistuminen. Osallistuminen on tekoja ja toimintaa, kun taas osallisuuteen liittyy henkilökohtainen kokemus osallisuudesta. Osallistuminen ei itsessään takaa osallisuuden kokemusta, ja osallisuuden kokemus voi syntyä myös ilman aktiivista osallistumista. Mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa itselle tärkeissä asioissa ja itselle luontevin tavoin on kuitenkin tärkeä osa osallisuutta. Osallisuuteen liittyy myös kokemus siitä, että kuuluu joukkoon ja saa arvostusta itselle tärkeissä yhteisöissä omana itsenään sekä yhteisön jäsenenä.
Osallisuus on yhteydessä hyvinvointiin ja moniin elämän osa-alueisiin. Osallisuuden kokemus voidaan nähdä voimavarana, joka lisää hyvinvointia. Osallisuudessa on kyse omannäköisen elämän elämisestä ja yhdessä muiden kanssa toimimisesta. Osallisuuden edistäminen voi olla esimerkiksi luottamuksen, tietojen tai taitojen vahvistamista, tarpeita vastaavien palveluiden tarjoamista, toimeentulon turvaamista, yhteiseen toimintaan mukaan kutsumista tai mahdollisuutta toimia yhteiseksi hyväksi.
Osallisuus on lapsen ja nuoren perus- ja ihmisoikeus. YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan lapsella on oltava oikeus ilmaista näkemyksenä kaikissa häntä koskevissa asioissa, ja mielipide on otettava huomioon ikä- ja kehitystason mukaisesti. Lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan kaikki alle 18-vuotiaat ovat lapsia. Lapsen ja nuorten osallisuutta määrittävät myös muut lait, esimerkiksi perustuslaki, perusopetuslaki, nuorisolaki, lastensuojelulaki ja varhaiskasvatuslaki.
Käytännössä pelkkä lasten ja nuorten kuuleminen ei riitä. Lundyn osallistumisen mallin mukaan lapsilla ja nuorilla pitää olla turvallinen ja inklusiivinen tila omien näkemysten ilmaisemiseen (Tila), tarvittavaa tietoa ja tukea näkemysten muodostamiseen (Ääni). Lisäksi lasten ja nuorten näkemyksiä tulee viestiä niille, joilla on velvollisuus kuunnella (Yleisö) ja näkemyksiä tulee huomioida (Vaikutukset). Osallisuuteen liittyy aina myös oikeus kieltäytyä osallistumasta.
Osallisuus on osa lasten, nuorten ja perheiden jokapäiväistä arkea, ja koskettaa myös palveluita ja niiden kehittämistä. Osallisuutta voidaan edistää arkisissa kohtaamisissa ja palveluissa tunnistamalla ja huomioimalla lapsille, nuorille ja perheille merkityksellisiä asioita. Lasten, nuorten ja perheiden osallisuus on tärkeää myös palveluiden suunnittelussa, kehittämisessä ja arvioinnissa. Erityistä huomiota on kiinnitettävä yhdenvertaiseen osallisuuteen ja haavoittuvassa asemassa olevien lasten, nuorten ja lapsiperheiden osallisuuteen. Haavoittuvuus voi liittyä esimerkiksi rakenteelliseen syrjintään tai olla tilannekohtaista.
Yhdenvertaisuus
Yhdenvertaisuudella tarkoitetaan kaikkien ihmisten samanarvoisuutta. Yhdenvertaisuus on perus- ja ihmisoikeuksien takaamista kaikille riippumatta henkilöön liittyvistä tekijöistä, kuten sukupuolesta, sukupuoli-identiteetistä, seksuaalisesta suuntautumisesta, ihonväristä, etnisestä tai kansallisesta alkuperästä, kansalaisuudesta, kielestä, uskonnosta tai vakaumuksesta, mielipiteestä, terveydentilasta tai vammaisuudesta.
Puutteet yhdenvertaisuudessa ilmenevät syrjinnän eri muotoina. Lasten, nuorten ja perheiden kohdalla merkittäviä yhdenvertaisuutta heikentäviä tekijöitä ovat esimerkiksi lapsiperheköyhyys ja ylisukupolvinen huono-osaisuus. Myös kiusaaminen ja rasismi ovat lasten ja nuorten kokemia syrjinnän muotoja.
Syrjintää esiintyy useissa erilaisissa muodoissa. Lasten, nuorten ja perheiden yhdenvertaisuutta edistettäessä syrjinnän muodoista kannattaa muistaa ainakin välitön syrjintä, välillinen syrjintä sekä moniperusteinen syrjintä:
Välitön syrjintä on sitä, kun ihmistä kohdellaan henkilökohtaisen ominaisuutensa takia huonommin kuin toista samassa tilanteessa olevaa henkilöä.
Välillinen syrjintä tarkoittaa, että näennäisesti neutraali sääntö, peruste tai käytäntö asettaa jonkun henkilön epäedullisempaan asemaan henkilökohtaisen ominaisuuden perusteella. Esimerkiksi rakenteellisessa rasismissa tai tilojen esteellisyydessä on kyse välillisestä syrjinnästä.
Moniperusteinen syrjintä on syrjinnän kohteeksi joutumista kahden tai useamman syrjintäperusteen takia. Moniperustaisen syrjinnän välttämiseksi on hyvä huomioida erilaiset lapsiin, nuoriin ja perheisiin vaikuttavat risteävät tekijät ja tunnistaa myös eriarvoisuudet sekä etuoikeudet. Yhdenvertaisuuden toteutuminen tukee myös osallisuutta ja hyviä väestösuhteita.
Syrjimättömyys ei välttämättä tarkoita samanlaista kohtelua kaikille. Kaikki lapset, nuoret ja perheet ovat eri tilanteissa ja asemissa, ja joskus yhdenvertaisuuden toteutuminen edellyttää positiivista erityiskohtelua. Päätöksiä valmisteltaessa on tärkeää arvioida niiden vaikutuksia eri ihmisryhmiin. Palveluissa tulisi tunnistaa sosiaaliset erot, jotka voivat asettaa lapset, nuoret ja perheet eriarvoiseen asemaan esimerkiksi saavutettavuuden tai palvelukokemusten osalta.
Yhdenvertaisuuden edistäminen edellyttää aktiivisia tekoja, joilla puututaan syrjintään ja ehkäistään sitä. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että tunnistetaan epätasa-arvoa aiheuttavia rakenteita ja tehdään konkreettisia toimia yhdenvertaisuuden edistämiseksi, kuten ammattilaisten kouluttamista ja ihmisoikeuskasvatuksen tarjoamista kouluissa. Tärkeää on syrjintää kokevien lasten, nuorten ja perheiden näkökulmien kuuleminen. Kohtaamistilanteissa on olennaista tunnistaa omat ennakkoluulot ja kohdata jokainen yksilö oletusvapaasti, arvostavasti ja sellaisena kuin hän haluaa tulla nähdyksi, ei tietyn ryhmän edustajana.
Sukupuolten tasa-arvo
Sukupuolten tasa-arvolla tarkoitetaan kaikkien ihmisten yhtäläisiä oikeuksia ja mahdollisuuksia sukupuolesta, sukupuoli-identiteetistä ja sukupuolen ilmaisusta riippumatta. Käsitteellä viitataan lisäksi vallan ja resurssien tasapuoliseen jakautumiseen. Niin sanotun muodollisen tasa-arvon eli yhtäläisten oikeuksien ja mahdollisuuksien lisäksi puhutaan tosiasiallisesta tasa-arvosta, jonka edistämiseksi voidaan tarvita myös kohdennettuja toimenpiteitä.
Sukupuolten tasa-arvo kytkeytyy vahvasti muihin yhteiskunnallista eriarvoisuutta aiheuttaviin tekijöihin, kuten ikään, etniseen taustaan ja yhteiskunnalliseen asemaan. Sen vuoksi tasa-arvoa edistettäessä on tärkeää kiinnittää huomiota niin sanottuihin risteäviin eroihin. Olennaista on lisäksi huomioida sukupuolen moninaisuus, eli sukupuolen kokemusten, ilmaisutapojen ja sukupuolitettujen kokemusten kirjo.
Sukupuoleen liittyvät stereotypiat ja syrjintä koskettavat kaikkia ikäryhmiä. Tasavertaisten oikeuksien ja mahdollisuuksien takaaminen jokaiselle lapselle, nuorelle ja perheelle edellyttää sukupuolinäkökulman huomioimista kaikissa heille suunnatuissa palveluissa. Vaikuttavalla tasa-arvotyöllä voidaan esimerkiksi tasoittaa eroja tyttöjen ja poikien koulumenestyksessä, vähentää koulutuksen ja työmarkkinoiden sukupuolen mukaista jakautumista, tukea sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien nuorten hyvinvointia ja ehkäistä sukupuolistunutta väkivaltaa.
Lasten, nuorten ja perheiden palveluissa edistetään sukupuolten tasa-arvoa eri keinoin. Varhaiskasvatuksen ja oppilaitosten henkilöstöä voidaan tukea omien, sukupuolta koskevien ennakkokäsitysten tunnistamisessa: on tärkeää esimerkiksi varmistaa, että opinto-ohjauksen käytännöt eivät ohjaa nuoria tekemään opiskeluvalintoja sukupuolen vaan omien kiinnostuksen kohteiden ja vahvuuksien mukaan. Huomiota tulisi kiinnittää myös vanhempien tasapuoliseen kohteluun esimerkiksi neuvolapalveluissa.
Lähteet
Lasten osallisuus (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) Opetushallitus
Lapsistrategia (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)
Lapsen oikeudet – Osallisuus ja osallistuminen (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) Lapsistrategia
Maahanmuutto ja kulttuurinen moninaisuus (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.), Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Osallisuuden edistäjän opas (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) Sosiaalisen osallisuuden edistämisen koordinaatiohanke – Sokra ja Euroopan sosiaalirahaston osallisuushankkeiden kehittämistyö 2014-2023
Sukupuolten tasa-arvo (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) Tasa-arvotiedon keskus, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Tasa-arvosanasto (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.), Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Tasa-arvovaltuutettu (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)
Lapsen oikeus tulla kuulluksi (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) YK:n Lapsen oikeuksien komitean yleiskommentti nro 12
Laura Lundy (2007): ‘Voice’ is not enough: conceptualising Article 12 of the United Nations Convention on the Rights of the Child
Mitä osallisuus on? (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) Nuoret ja osallisuus, Osallisuuden osaamiskeskus
Yhdenvertaisuus.fi (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.), Oikeusministeriö
Yhdenvertaisuussuunnittelu (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.), Yhdenvertaisuusvaltuutettu
Yhdenvertaisuus (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) ja syrjinnän kielto (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.), Lapsen oikeudet -sivusto