Saimme koordinaationa mahdollisuuden järjestää NUORI2025-tapahtumassa Erätauko-dialogin 70 henkisen yleisön edessä. Dialogiin osallistui nuoria sekä harrastustoiminnan toteuttajia ja kehittäjiä. Myös yleisö pääsi osallistumaan keskusteluun digitaalisen työkalun avulla. Dialogin aikana pohdittiin, miten voitaisiin kehittää nuorille merkityksellistä ja saavutettavaa vapaa-ajantoimintaa. Pohdin tässä kirjoituksessa omia kokemuksiani ja oivalluksiani, joita keskustelua seuratessani sain. Tuodakseni dialogiin osallistuneiden ääntä mukaan tähän kirjoitukseen, olen poiminut mukaan dialogista nousseita sitaatteja.
Keskustelu oli todella antoisa ja herätti minussa monenlaisia tunteita. Olen itse lapsena ja nuorempana harrastanut joukkueurheilua ja minua kosketti se, että edelleen nuoret kokevat haasteelliseksi samoja asioita, mitkä minua mietityttivät urheilu-urani aikana. Toisaalta dialogi nosti esille paljon hyvää ja monessa asiassa on menty eteenpäin.
Olen lopettanut tavoitteellisen urheilu-urani reilu seitsemän vuotta sitten. Ehdin harrastamaan lajia tavoitteellisesti 14 vuoden ajan. Pitkä tausta saman lajin parissa on vahvasti johdatellut minua siihen, millaisten linssien läpi katselen maailmaa tänäkin päivänä. Kokemuksieni kautta olen tullut tietoiseksi siitä, kuinka tärkeää lapsille ja nuorille on tarjota osallisuuden kokemuksia esimerkiksi päätöksentekoon liittyen. Ne hetket, kun harrastuksessa meiltä kysyttiin, miten haluttaisiin jonkin asian menevän, ovat olleet niin merkityksellisiä, että muistan ne yhä monen vuoden jälkeen.
Jälkikäteen ajateltuna niitä hetkiä olisi voinut olla paljon enemmän. Kuulluksi tuleminen kohdallani lisäsi merkityksellisyyden kokemusta sekä motivaatiota tehdä asiat harrastuksessa entistä paremmin. Kyse voi olla ohjaajalle pienestä huomioimisesta. Hän voi esimerkiksi vain kysyä, miten nuori tietyn asian näkee. Nuorelle tämä voi kuitenkin olla osoitus siitä, että hänen näkemyksiään arvostetaan. Näissä pienissä hetkissä osallisuuden kokemukseni on ollut vahva. Siitä syystä olen nähnyt tärkeänä omissa töissäni hyödyntää nuorten äänen kuulemista muun muassa päätöksenteossa.
Pieniä perusasioita parantamalla voi saada muutosta aikaan.
Olen työskennellyt muun muassa valmentajana, mutta myös kansalaistoiminnan kehittäjänä sekä nuorten ohjaajana. Aluksi valmentajana minua ohjasivat opit omasta harrastuksestani. Minulla ei ollut koulutusta, vaan saamani valmennuksen kautta arvioin, mitä haluan ottaa siitä mukaan ja mitä tehdä toisin. Kuten jo mainittua toivoin, että ääntämme olisi kuultu harrastaessa enemmänkin.
Vaikka minulla ei ollut koulutusta osallistamisen teemoihin, tiesin kuitenkin, että tämän asian haluan tehdä toisin verrattuna omiin harrastusaikoihini. Minulla oli eri ikäisten ryhmiä ohjattavana. Pienempien kanssa osallistaminen oli esimerkiksi sitä, että he saivat päättää mitä alkuleikkiä leikitään. Nuorten kanssa osallistaminen oli muun muassa sitä, että he saivat osallistua päätöksentekoon esimerkiksi siinä, kuinka kovan intensiteetin harjoitus tehdään tai mitä osaa ohjelmassa pitäisi erityisesti tarkastella. Lisäksi näin tärkeänä suorituksen jälkeen kysellä nuorten fiiliksiä ja omia tuntemuksia ennen kuin annan oman palautteeni.
Vastuun antamisesta huolimatta olen pyrkinyt olemaan saatavilla siten, että nuorilla säilyy matala kynnys kysyä apua. Aloittaessani valmentamisen olin lukiolainen. Valmentaessani minulle syntyi halu ymmärtää paremmin lapsen ja nuoren tarpeita ja siksi lähdinkin opiskelemaan yhteisöpedagogiksi ja myöhemmin yhteiskuntatieteiden maisteriksi. Valmistuttuani yhteisöpedagogiksi olen työskennellyt edelleen nuorten parissa. Sen olen oppinut, että nuorten tekemä valinta ei aina ole se, minkä itse tekisin, mutta se ei tarkoita huonompaa lopputulosta, päinvastoin: kun nuori saa itse vaikuttaa valintoihinsa, on hän motivoituneempi suoriutumaan tehtävästään kunnialla.
Ammattitaito on ytimessä, kun puhutaan laadukkaasta harrastuksen ohjauksesta. Ammattitaito ei kuitenkaan ole vain käsitystä lajin ominaisuuksista. Käsitän sen taitona tarjota osallistumisen mahdollisuuksia ja osallisuuden kokemuksia lapsille ja nuorille, pitää huolta pedagogisesta puolesta sekä lajitaitojen kehittämisestä. Ohjaajia koulutettaessa mielestäni on erittäin tärkeää, että huomioidaan erilaisista lähtökohdista tulevat harrastajat.
Minun piti opettaa opettajaa, koska en pystynyt pelaamaan kuten kaikki muut.
NUORI2025-tapahtuman dialogiin osallistuneilla tunne porukkaan kuulumisesta nousi merkityksellisenä kokemuksena esille. Allekirjoitan tämän merkityksellisyyden kokemuksen vahvasti. Tunne porukkaan kuulumisesta korostaa yhteisöllisyyden tunnetta. Sen lisäksi tunne porukkaan kuulumisesta on lisännyt omalta kohdaltani motivaatiota pysyä kiinni lajissa. Kun voi jakaa kokemuksia oman porukkansa kanssa, lisää se yhteenkuuluvuuden tunnetta ja motivaatiota tehdä yhdessä vielä paremmin. Harrastuksen ohjaajalla on tässä suuri rooli. Tunne nuorelle siitä, että hän on tullut kohdatuksi yhdenvertaisesti ei synny itsestään, vaan sen eteen on tehtävä töitä.
Pohdin lapsuutta ja ensimmäisiä harrastuksia, niin tulin siihen yhteenvetoon, että kaikista merkityksellisintä on tunne, että kuuluu porukkaan.
Dialogissa monen puhujan osalta korostui ohjaajan vastuu siinä, miten nuori kokee tulevansa osaksi ryhmää. Ajattelen, että esimerkiksi kannustamalla jokaista lasta ja nuorta mukaan voi edesauttaa yhteenkuuluvuuden tunnetta harrastamisessa. Samanlainen kohtelu kaikille lapsille ja nuorille ei ole toimivaa, vaan on tärkeää huomata jokaisen tavat osallistua yksilöllisesti.
Erityisen tärkeää on huomioida harrastukseen uutena tulevat lapset ja nuoret. Muut aikaisemmin harrastukseen tulleet nuoret ovat saattaneet jo löytää yhteyksiä muiden osallistujien kanssa. Ohjaajalla on tärkeä tehtävä harrastajien ryhmäyttämisessä. Osaava ohjaaja ottaa kaikki harrastajat huomioon ja pitää huolen siitä, että jokainen yksilö on yhdenvertainen osa harrastamisporukkaa. Dialogissamme korostui, että ohjaajille tarvitaan enemmän taitoja. Taitava ohjaaja saa harrastajalle tunteen siitä, että nuori on osa porukkaa riippumatta siitä, onko hän kokenut vai uusi harrastaja. Omasta kokemuksestani taitava ohjaaja osaa myös korostaa sitä, että ryhmän yhteishenki on jokaisen osallistujan vastuulla. Mielestäni on tärkeää, että jokaiselle osallistujalle on selvää se, että kaikkia harrastukseen osallistujia arvostetaan, kannustetaan ja tuetaan.
Olen itse kokenut joukkuehengen erityisen tärkeäksi silloin, kun olen kokenut harrastuksessa osattomuuden kokemuksia. Kun valmentaja ei ole tajunnut pitää huolta yhteenkuuluvuuden tunteesta, on joukkueella ollut tässä suuri merkitys. Joukkue on ylläpitänyt motivaatiota silloin, kun valmentaja ei ole siihen tajunnut kiinnittää huomiota. Mielestäni olisi äärimmäisen tärkeää, että valmentaja olisi jatkuvasti tietoinen siitä, miten hänen toimintansa vaikuttaa harrastajien toimintaan.
Harrastus voi parhaimmillaan tuoda lapselle ja nuorelle turvallisen paikan, jossa hän voi olla oma itsensä ja tulla arvostetuksi sellaisena kuin on. Turvallinen paikka on mielestäni sellainen, jossa myös epäonnistuminen on mahdollista ja onnistumisista iloitaan aidosti eikä vaatimalla lisää onnistumisia. Ihan kaikilla on omat vahvuutensa. Ohjaajan tehtävä on tunnistaa vahvuudet ja tehdä ne näkyväksi.
Oon kokenut, että en oo oikein missään hyvä.
Nuoren tulee kokea itsensä vapautuneeksi harrastuksessa, jotta hän kokee uskallusta olla osallinen ja tuoda esille omia ajatuksiaan. Näen, että kaikki harrastukset ovat tasavertaisesti arvokkaita. Tärkeää on se, että harrastus antaa nuorelle merkityksellisyyden tunnetta.
Kun vain annamme lapsille ja nuorille tilaa, huomaamme, että heiltä löytyy ajatuksia siitä, miten he kehittäisivät harrastuksia. Mielestäni näitä näkemyksiä on tärkeää kuulla, sillä tarkoituksenahan on kehittää harrastustoimintaa sopivaksi juuri lapsille ja nuorille. Kehittäminen ei tule koskaan valmiiksi. Ei riitä, että nuoria kuullaan kerran. Lasten ja nuorten tarve tulla kuulluksi ei pääty siihen. Tämä on mielestäni tärkeää pitää mielessä, kun suunnitellaan ja toteutetaan lasten ja nuorten harrastustoimintaa.
Tekstin on kirjoittanut Ronja Hakala.
Hän toimii Nuorten Akatemian korkeakouluharjoittelijana keväällä 2025 ja on työskennellyt harjoittelunsa aikana myös Lasten, nuorten ja perheiden osallisuuden koordinaatio -hankkeessa.