”Kuuleeko kukaan mua?” – selkokieli keinona kuulla kokemuksia 

Lukuviikon (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) teema vuonna 2025 on ”Löydä lukufiilis!”. Teema korostaa lukemisen iloa, moninaisuutta ja henkilökohtaisuutta: jokaisella on oikeus löytää oma lukutapansa ja -kokemuksensa. Samalla teema haastaa meitä miettimään lukemisen saavutettavuutta. Kun lukeminen on saavutettavaa, jokaisella on mahdollisuus lukea ja ymmärtää tekstiä ja olla mukana. Se on yksi tärkeä askel kohti yhdenvertaisuutta. Kenelle lukeminen on iloa – ja kenelle se on vielä tavoittamatonta? Mitä jää kokematta ja sanomatta, jos kielen ymmärtäminen on vaikeaa? Miten voimme mahdollistaa kaikille ymmärtämisen kokemuksia ja lukemisen elämyksiä? 

Lukuviikon aikana on tärkeää huomioida selkokielen merkitys lukemisen saavutettavuudessa. Kehitysvammaliiton Selkokeskuksen (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) sivuilta löytyy tietoa selkokielestä ja sen käytöstä. Selkokeskuksen arvion mukaan Suomessa noin 800 000 ihmistä eli yli kymmenen prosenttia väestöstä tarvitsee selkokieltä.  Kehitysvammaiset, neurokirjon henkilöt, suomea toisena kielenä opiskelevat, muistisairaat ja ikääntyneet hyötyvät selkokielestä. 

Selkokieli on suomen kielen muoto, joka on mukautettu sisällöltään, sanastoltaan ja rakenteeltaan yleiskieltä luettavammaksi ja ymmärrettävämmäksi. Se on suunnattu ihmisille, joilla on vaikeuksia lukea tai ymmärtää yleiskieltä.

Selkokieli on vielä helpompaa kieltä kuin yleiskieli ja selkeä yleiskieli. Selkokielessä huomioidaan lukijoiden kielelliset erityistarpeet esimerkiksi suuntaamalla tekstiä lukijalle, käyttämällä tuttuja sanoja ja helppoja rakenteita sekä karsimalla tiedon määrää. 

Lukuviikko on mitä parhain ajankohta nostaa esiin selkokielen ja saavutettavien viestintätapojen merkitys. Tieto ei ole demokraattista, jos se ei ole ymmärrettävää. Lukeminen ei ole osallisuutta, jos teksti ei avaudu. 

Selkokieli ja kuvat tukevat kehitysvammaisen nuoren kuulemista

Lukeminen on paljon enemmän kuin tekninen taito. Lukeminen on väline ajatteluun, itseilmaisuun, tunteiden sanoittamiseen sekä yhteiskunnalliseen osallisuuteen. Erityisen tärkeää tämä on silloin, kun ihminen haluaa sanoittaa omaa elämäänsä, tunteitaan ja tarpeitaan. Kyky lukea on kykyä ymmärtää maailmaa – ja itseään tuon maailman sisällä.  

Yksi konkreettinen esimerkki saavutettavuuden edistämisestä on Yhdenvertaisuus käytäntöön – toisen asteen koulutus kaikille -hankkeessa (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) kehitteillä oleva selkokielinen ja kuvatuettu versio 3X10D-elämäntilannemittarista. Mittari on tällä hetkellä pilotointivaiheessa ja se pohjautuu Diakin kehittämään 3X10D-elämäntilannemittariin (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.), joka auttaa nuoria arvioimaan omaa hyvinvointiaan ja elämäntilannettaan.  

Selkokielinen ja kuvatuettu versio on suunniteltu erityisesti kehitysvammaisille ja muille erityistä tukea tarvitseville nuorille, jotta myös he voisivat käyttää mittaria. Mittarin selkokieliset kysymykset on suunniteltu niin, että ne on helppo lukea ja ymmärtää. Kysymyksiä tukevat kuvat mahdollistavat sen, että nuori todella ymmärtää, mitä häneltä kysytään – ja mikä tärkeämpää: nuori voi antaa oman vastauksensa. Esimerkiksi kehitysvammaiselle nuorelle selkokieli ja kuvallinen tuki voivat olla ainoat väylät ymmärtää, osallistua ja kertoa omasta elämästään.  

Mittarin avulla saamme tietoa nuoren elämäntilanteesta ja elämänlaadusta nuoren itsensä kokemana. Mittarin näkökulma on erilainen verrattuna mittareihin, joita usein käytetään kehitysvammaisten ihmisten kanssa. Aiemmat mittarit keskittyvät usein arvioimaan nuoren toimintakykyä, sen puutteita ja palvelutarpeita. Samalla jää usein kuulematta, mitä nuori itse ajattelee hyvinvoinnistaan ja elämäntilanteestaan kokonaisvaltaisesti. Mittarin kymmenen kysymystä kartoittavat monipuolisesti nuoren elämää, kuten päivittäistä pärjäämistä, perhe- ja ystävyyssuhteita, asumista ja omia vahvuuksia.  

Elämäntilannemittari ei vain mittaa – se antaa välineen sanoittaa oma kokemus, hahmottaa hyvinvoinnin tilaa ja kertoa siitä muille. Elämäntilannemittari ei ole vain ammattilaisten työkalu – se on myös väline osallisuuteen niille, joiden ääni jää usein kuulumattomiin. 

Lukutaito on yhdenvertaisuuskysymys

Lukutaito on perusoikeus ja yksi keskeisimmistä osallisuuden välineistä yhteiskunnassamme. Ilman lukutaitoa nuori jää helposti tiedon, vaikuttamisen ja vuorovaikutuksen ulkopuolelle. Jokaisella nuorella on oikeus oppia lukemaan ja ymmärtämään lukemaansa – myös niillä, jotka tarvitsevat tukea. Moni nuori tarvitsee erityistä ohjausta ja tukea: joku lukee hitaasti, toiselle lukeminen on jatkuvaa ponnistelua. On myös nuoria, joilla ei vielä ole lukutaitoa tai jotka eivät ehkä koskaan opi lukemaan. Heidänkin äänensä on tärkeä. Heilläkin on oikeus osallistua ja tulla kuulluksi. Pidetään kaikki mukana!