Yhteinen vastuu ja tasavertainen dialogi rakentamassa osallisuutta ja yhteisöllisyyttä  

Lasten, nuorten ja perheiden osallisuuden koordinaatio toteutti yhteistyössä Nuorten Suomi ry:n ja Vantaan kaupungin kanssa erätaukokeskustelun Ylen Hyvin sanottu -keskustelufestivaaleilla 27.9.2024. Keskustelun aiheena oli nuorten osallisuus ja vaikuttaminen eri ympäristöissä. 

Kokouspöytiä, Tiktokkeja ja mopomiittejä – miten nuoret osallistuu ja vaikuttaa? -Erätauko-keskusteluun osallistui monipuolinen joukko niin nuoria, kuin nuorten ympäristöihin vaikuttavia päättäjiäkin. Keskustelimme yhdessä nuorten osallisuudesta, vaikuttamisesta, yhteisöllisyydestä sekä jengiytymisestä. Olen koonnut tähän blogiin keskustelun antia ja oivalluksia sekä suoria nuorten sitaatteja Erätauko-keskustelusta. Väitän rohkeasti, että tähän blogiin nostetut asiat yhteisöllisyydestä ja syrjäytymisen ehkäisystä eivät tule yllätyksenä lasten ja nuorten parissa toimiville. Haluan tekstilläni kuitenkin muistuttaa siitä, millainen konkreettinen vastuu meillä aikuisilla on nuorten osallisuuden ja vaikuttamisen mahdollistamisessa. 

Osallisuutta nuorten ympäristöissä nuorten ehdoilla

Nuoret nostivat Erätauko-keskustelussa joukkoon kuulumisen olevan yhteinen vastuu. Jokaisen velvollisuus on huomioida kaikki, olipa kyse koululuokasta tai harrastusryhmästä. Samalla nuoret toivat kuitenkin esiin, että usein tarvitaan myös aloitteentekijöitä. Niitä, joilla on johtajuustaitoja ja jotka uskaltavat mennä ensimmäisenä juttelemaan. Joukkoon kuulumisen yhteisvastuusta nousivat esimerkkinä mopomiitit. Niissä nuoret kokoontuvat yhteen yhteisen kiinnostuksen ympärille ja luovat yhdessä tilan, jossa jokainen voi olla oma itsensä. Toisaalta nuorten yhteisölliset kokemukset voivat myös olla aika yllättäviä: 

”Nuvassakin on tapana marssia kokouksen jälkeen lähimpään Burger Kingiin yhdessä.” 

Keskustelijat nostavat turvallisuuden tärkeänä elementtinä joukkoon kuulumisessa, varsinkin kun tulee uutena mukaan toimintaan. Uusissa tilanteissa se, miten muut toivottavat mukaan on todella tärkeää. Pienet asiat, kuten kehuminen ja läsnäolo vahvistavat tunnetta siitä, että olet hyväksytty sellaisena kuin olet. 

Aikuisen vastuuta hyväksyvän kohtaamisen luomisessa ei voi väheksyä

Erätauko-keskustelussa puhuimme paljon hyväksynnästä ja kohtaamisesta. Jokaisen nuoren tulisi kokea hyväksyviä kohtaamisia, sillä ne luovat turvallisen ja kannustavan ilmapiirin ja ovat perustavan laatuinen asia nuoren hyvinvoinnin ja kehityksen kannalta. Nuorta lähellä olevan vanhemman, opettajan tai ohjaajan rooli on kannustaa ja luoda turvallinen tila toimia. Asenteellisuus aistitaan herkästi ja toisinaan jopa yksittäiset aikuisen sanat voivat vaikuttaa nuoren valintoihin ja unelmiin: 

”Koko peruskoulun ajan, kun kerroin unelmistani, esiintyminen ja media-ala, aikuisten mielestä se ei ollut oikeaa työtä. Se oli luusereille, tai supersankareille, joka en ollut minä. Media-alalla tapasin Antin, joka tuli olemaan iso henkilö elämässäni. Kun jaoin haaveeni hänelle, ensimmäisen kerran hän sanoi: minä uskon sinuun, luotan sinuun.” 

Keskustelijan kokemuksesta käy hyvin ilmi, että yksittäisetkin henkilöt vaikuttavat hyvässä ja pahassa nuoren polkuun. Nuorten nostama hyväksyntä on tunnistettu myös tutkimuksessa myönteisen tunnistamisen näkökulmana, jossa nuori kohdataan dialogisesti ja hän voi ilmaista itseään ja kokemuksiaan vapaasti ja tuntea itsensä arvostetuksi.¹ Hyväksyvä kohtaaminen rohkaisee osallistumaan aktiivisesti keskusteluihin ja päätöksentekoon, mikä on olennaista osallisuuden ja vaikutusmahdollisuuksien näkökulmasta. 

Mahdollisuuden antaminen nuorelle

Nuorten ympäristöissä turvallisilla aikuisilla on oleellinen rooli ja vaikuttaminen tapahtuu usein aikuisten asettamissa raameissa. Tällöin aikuisen on muistettava antaa tilaa ja uskallettava luottaa. Luottamuksen antaminen käy erään keskustelijan nostamassa esimerkissä konkreettisesti ilmi: 

”Hyvinvointitunnit oli tylsiä. Menin valittamaan opettajalle, ja ehdotin, voinko suunnitella tämän. Opettaja oli ensin epävarma, mutta pääsin suunnittelemaan. Suunnittelinkin tunnin ihan yksin, ja se toteutettiin. Sain tosi paljon hyvää palautetta myös sellaisilta, joita en tunne. Edelleen kaksi vuotta sen jälkeen, suunnitelmaa noudatetaan.” 

Erätauko-keskustelun osallistujat painottivat, ettei vaikuttaminen ole vain valittamista ja puutteiden esiin nostamista. Usein kehuminen ja onnistumisten huomaaminen unohtuvat, vaikka ne ovat yhtä tärkeitä. Nuoret keskustelijat nostivatkin hyvän palautteen antamisen merkityksen. Erilaiset mielipiteet voivat tulla kuulluiksi, kun kohtaamisessa on arvostava ilmapiiri. Keskustelu säilyy positiivisena, kun ajatuksia ei tyrmätä ja myös poikkeaville mielipiteille annetaan tilaa ja arvoa. Kovankin väittelyn jälkeen esimerkiksi hymyn näkeminen eri mieltä olleen kasvoilla voi tuoda hyvän mielen.  

Erätauko-keskustelussa puhuimme myös syrjäytymisestä ja jengiytymisestä. Pohdimme, mikä ajaa nuoren huonoon kierteeseen ja miten sitä voitaisi ehkäistä. Vastuun ja tilan antaminen ei pelkästään koske aktiivisia ja hyvin pärjääviä nuoria. Nuorelle, joka saattaa tehdä virheitä, luottamuksen osoittaminen on yhtä tärkeää – ellei jopa tärkeämpää. Keskusteluun osallistuneet puhuivat näiden nuorten kohdalla vastuun ja tilan antamisen sijasta mahdollisuuden antamisesta. Mahdollisuus-termin käyttö kuvastaa mielestäni hyvin sitä, kuinka ainutkertainen ja siten jopa käänteentekevä aikuisen antama luottamus voi olla. Esimerkiksi roadman-kulttuurin kohdalla nuoret nostavat, ettei yhteiskunta, koulu ja vanhemmat osaa nähdä nuorissa muita puolia. Jos aikuinen näkee vain huonon käytöksen, nuorikin omaksuu nopeasti häirikön roolin ja lakkaa välittämästä siihen, miten oma käytös vaikuttaa ympäristöön. Hyväksynnän tarve ei kuitenkaan häviä:  

”Miksi se jää ringiksi: hyväksyntää kun ei saa koulusta, ei pääse Nuvaan, et saa huomiota kotoa, sen saa sitten kadulta. Hyvän olon tunne tulee kadulta, varastelu ja puukolla uhkailu tuo hyväksyntää ja adrenaliinia.” 

Siispä ympyrä sulkeutuu jälleen kohtaamiseen ja aikuisten rooliin. Siihen, kuinka heikommin pärjäävistä nuorista puhutaan (olipa se heidän kuullen tai laajemmin) vaikuttaa siihen, kuinka nuoret näkevät asemansa yhteiskunnassa. Jos aikuisina puhumme vain oirehtelevasta ja häiriökäyttäytyvästä nuoresta, emmekä näe kokonaista ihmistä toiveineen, tarpeineen ja onnistumisineen, pidämme osaltaan yllä häiriökäyttäytymisen narratiivia. Aikuisten asenne häiritsevästi käyttäytyviä kohtaan onkin avainasemassa: 

”Jos [huonosti käyttäytyvä nuori] tekee hienoja asioita, kukaan ei sano mitään.” 

”Asenne, että hekin pystyvät, se on iso. Oli mullakin opettajia, jotka ymmärsi ja auttoi, ja oli käyneet läpi saman. Kun oli opettaja joka ymmärsi, häntä kunnioitti eikä halunnut käyttäytyä huonosti tunneilla. Kun annettiin vastuuta, esitti että katsotaan eikä kiinnosta, mutta oikeasti olin että jes.” 

Toisaalta myös kavereiden rooli on merkittävässä asemassa. Huonoon kierteeseen joutuneellakin on mahdollisuus päästä pois, kun on lähipiirissä kavereita, jotka osaavat auttaa: 

”Mullakin ystävät ovat ajautuneet syrjään. Kun jättää toisen syrjäytymään, hän voi jäädä, vaikkei haluaisi. Jos jää vierelle, voi tukea toista, että pääsee pois huonolta polulta.” 

Lopuksi

Erätauko-keskustelun johtopäätöksenä voidaan siis todeta, että nuorten joukkoon kuuluminen on kaikkien vastuulla. Tämä tarkoittaa kaikkien huomioimista sosiaalisissa tilanteissa, kuten harrastuksissa tai koulussa. Erätauko-dialogiin osallistuneiden keskustelijoiden huomioiden perusteella nuorten osallisuuden edistämisessä korostuu erityisesti aikuisten rooli. Aikuisten vastuulla on luoda hyväksyvä ilmapiiri, jossa nuoret voivat turvallisesti ilmaista mielipiteensä ja vaikuttaa. On tärkeää antaa tilaa nuorten ideoille ja vastuulle, kuten esimerkissä hyvinvointitunnin suunnittelusta. Palaute ja arvostava ilmapiiri ovat myös merkittäviä tekijöitä, sillä ne ruokkivat positiivista keskustelua ja erilaisuuden hyväksymistä. 

Lisäksi on tärkeää käydä dialogia sekä antaa vastuuta ja tilaa myös niille nuorille, jotka eivät ole aktiivisia tai hyvin pärjääviä. Tilan ja vastuun antaminen voivat auttaa löytämään oman paikan ja välttämään negatiivisen roolin omaksumista. Tämä usein tuntuu unohtuvan erityisesti, kun puhumme roadman-kulttuurista, vaikka tutkimustiedon valossa merkitykselliset dialogit ja aikuisilta saatu vastuu ja luottamus mm. koulussa ehkäisevät jengiytymisestä tai radikalisoitumisesta². Yhteisön ja kavereiden tuki on merkittävä tekijä nuorten osallisuuden edistämisessä. Läheisten tuki voi auttaa nuorta pääsemään pois huonosta kierteestä ja löytämään positiivisia vaikutuskanavia. Nuorten osallisuuden edistäminen vaatii siis sekä aikuisten tukea että yhteisön ja kaverien merkityksellistä roolia. 

Kiitos vielä keskusteluun osallistuneille! Keskustelun fasilitaattorina opin paljon yhteisöllisyydestä ja siitä, kuinka pienetkin hetket kohtaamisessa voivat määrittää suuresti nuoren itsestään kokemia tunteita. Erätauko-keskustelun antia on ollut valaisevaa koostaa tähän blogiin. Nuorten osallisuudesta ja vaikuttamisesta keskustellaan yhteiskunnassa paljon ja edistystä myös tapahtuu hitaasti, mutta varmasti. Kuten eräs keskustelijamme vaikuttamiseen ja keskustelukulttuurin muuttamiseen liittyen kiteytti: 

”Ei voi koko kulttuuria muuttaa yhdessä yössä, mutta keskustelu kerrallaan.” 

Jos olet ESR-hankkeessasi kiinnostunut Erätauko- ja Skididialogi -kokemuksistamme, ole yhteydessä!  Erätauko- ja Skididialogi -menetelmästä lisää Erätaukosäätiön verkkosivuilla (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.).