Nuorten mielenterveyden, toimintakyvyn ja arjen hallinnan vahvistaminen on maratonmatka, ei pikajuoksu. Silti palvelujärjestelmässä nuoren odotetaan usein etenevän seuraavaan palveluun ennen kuin hänellä on siihen riittäviä valmiuksia. Mitä tapahtuu niille nuorille, jotka tarvitsevat ensin aikaa, luottamusta ja tukea arjen perusasioihin?
Tätä kysymystä tarkasteltiin Varpu-hankkeessa, jossa kehitettiin ja toteutettiin rinnalla kulkevaa valmennusta kuntoutumisen alkuvaiheessa oleville nuorille aikuisille Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa. Valmennukseen osallistuneiden nuorten elämäntilanteissa korostuivat muun muassa neuromoninaisuus, mielenterveyden haasteet, arjen hallinta sekä opiskeluun ja työllistymiseen liittyvät vaikeudet. Monella oli halua edetä elämässään, mutta toimintakyky ja voimavarat eivät vielä riittäneet seuraavien askelten ottamiseen.
Nuoren elämä ei mahdu palvelujärjestelmän lokeroihin
Varpu-hankkeessa tunnistettiin palvelujärjestelmän aukkoja erityisesti kuntoutumisen alkuvaiheessa. Nuori voi tarvita kokonaisvaltaista ja käytännönläheistä tukea jo ennen kuin opiskelu, työelämä tai muut kuntoutuspalvelut ovat ajankohtaisia. Tällaista tukea ei kuitenkaan aina ole riittävästi saatavilla.
Palvelut keskittyvät usein yksittäisiin ongelmiin, vaikka nuoren elämäntilanteessa monet asiat kietoutuvat yhteen. Mielenterveyden haasteet, unirytmi, taloudellinen tilanne, sosiaaliset suhteet ja toimintakyky vaikuttavat kaikki siihen, millaisia mahdollisuuksia nuorella on edetä.
Myös palveluiden väliset siirtymät voivat muodostua esteeksi. Nuorelta saatetaan edellyttää itsenäistä asiointia, yhteydenottoja ja oman tilanteensa selittämistä yhä uudelleen eri ammattilaisille. Juuri näissä tilanteissa nuori tarvitsisi usein rinnalleen ihmisen, joka auttaa selvittämään asioita ja huolehtii siitä, ettei hän jää yksin.
Hankkeen kehittämisyhteisöön osallistuneet ammattilaiset tunnistivat samoja haasteita. Palvelujärjestelmä näyttäytyi pirstaleisena, eikä yksittäisillä toimijoilla aina ollut mahdollisuuksia vastata nuoren kokonaistilanteeseen.
Luottamus syntyy kohtaamisesta ja yhdessä tekemisestä
Varpu-hankkeen kokemusten perusteella turvallinen ja luottamuksellinen kohtaaminen on kuntoutumisen keskeinen lähtökohta. Nuoret tarvitsevat kokemuksen siitä, että heitä kuunnellaan, heidän tilanteensa otetaan vakavasti ja he voivat itse vaikuttaa työskentelyn tavoitteisiin ja etenemiseen.
Luottamus ei synny yksittäisessä tapaamisessa. Se rakentuu kiireettömyydestä, aidosta kiinnostuksesta ja siitä, että työntekijä kulkee rinnalla myös silloin, kun asiat eivät etene suunnitellusti. Joskus merkityksellisintä on, että joku lähtee mukaan hoitamaan vaikealta tuntuvaa asiaa tai auttaa ottamaan ensimmäisen askeleen kodin ulkopuolelle.
Nuorten haastatteluissa korostuivat kuulluksi tuleminen, turvallisen aikuisen tuki ja mahdollisuus edetä omassa tahdissa. Valmennuksen aikana nuoret tunnistivat muutoksia esimerkiksi arjen sujuvuudessa, itseluottamuksessa, sosiaalisissa tilanteissa ja tulevaisuuden suunnittelussa.
Nämä muutokset eivät välttämättä näy heti siirtyminä opintoihin tai työelämään, mutta ne voivat olla ratkaisevia edellytyksiä seuraaville askelille.
Moni nuori tarvitsee aikaa ja rauhaa elämänsä rakentamiselle
Hankkeessa havaittiin, että nuorten tarvitsema tuki oli usein ennakoitua pitkäkestoisempaa. Alun perin muutaman kuukauden mittaisiksi suunnitellut valmennukset jatkuivat monen kohdalla huomattavasti pidempään.
Nuorten ja ammattilaisten yhteinen viesti kiteytyi kehittämistyössä:
”Tuen on oltava riittävän pitkä. Asiat eivät tapahdu hetkessä.”
Pitkäjänteinen tuki ei kuitenkaan tarkoita jatkuvasti intensiivistä työskentelyä. Tuen määrän tulee joustaa nuoren tilanteen mukaan, ja sitä voidaan vähentää vähitellen toimintakyvyn vahvistuessa. Olennaista on, ettei nuori jää yksin silloin, kun elämäntilanne muuttuu tai seuraava palvelu ei vielä ole valmis ottamaan vastuuta.
Nuoret haluavat opiskella, tehdä töitä ja rakentaa omannäköistä tulevaisuutta. Motivaatio ei kuitenkaan yksin riitä, jos arjen perusta on hauras. Ennen seuraavaa palvelua voidaan tarvita tukea esimerkiksi unirytmiin, jaksamiseen, kodin ulkopuolella liikkumiseen tai omien voimavarojen tunnistamiseen.
Mitä palvelujärjestelmässä pitäisi muuttaa?
Varpu-hankkeen kokemukset osoittavat tarpeen kehittää palveluita nykyistä kokonaisvaltaisemmiksi ja joustavammiksi. Nuoren etenemistä ei pitäisi arvioida vain sen perusteella, kuinka nopeasti hän siirtyy seuraavaan palveluun, vaan myös sen mukaan, miten hänen toimintakykynsä, osallisuutensa ja valmiutensa vahvistuvat.
Useat yhteistyötahot kuvasivat hanketta tärkeäksi täydentäväksi palveluksi tilanteissa, joissa omat resurssit eivät riitä asiakkaan pitkäjänteiseen tukemiseen.
”Varpu hanke on toiminut ikään kuin teleskooppisena jatkovartena, jolla yllän pidemmälle, kuin omat resurssini riittävät. Varpu-valmentaja on ollut oiva lisäkäsi, joka on tehostanut omaa työtäni.”
Hankkeen kokemukset osoittivat, että nuorten tilanteiden edistäminen edellyttää kokonaisvaltaista, joustavaa ja riittävän pitkäkestoista tukea sekä saumatonta yhteistyötä eri palveluiden välillä. Nuorten tulevaisuutta ajatellen olisi tärkeää jatkokehittää sellaisia palvelurakenteita, jotka kokoaisivat nuoren tarvitsemat palvelut yhteen ja mahdollistaisivat oikea-aikaiset jatkopolut tarpeita vastaavalla tavalla.
Hankkeen havaintojen pohjalta nostamme esiin kolme keskeistä kehittämistarvetta:
- Mahdollistetaan riittävän pitkä ja joustava tuki.
Nuoren kuntoutumisen tulee voida edetä hänen omien valmiuksiensa mukaan. Tuen kestoa ja intensiteettiä on voitava mukauttaa yksilölliseen tilanteeseen. - Vahvistetaan kokonaisvaltaista ja rinnalla kulkevaa työotetta.
Arjen hallinnan, toimintakyvyn ja hyvinvoinnin tukeminen on tunnistettava olennaiseksi osaksi kuntoutumista. Nuori tarvitsee mahdollisuuden rakentaa luottamuksellinen suhde ammattilaiseen, jolla on aikaa perehtyä hänen tilanteeseensa. - Kootaan palvelut nuoren ympärille.
Palveluiden yhteensovittamiseen ja siirtymävaiheisiin tarvitaan selkeää vastuunjakoa ja toimivaa yhteistyötä. Nuoren ei pitäisi joutua yksin selvittämään, mistä apua saa ja miten palvelusta toiseen edetään.
Yksilöllisen tuen tarjoaminen ei voi jäädä vain määräaikaisten hankkeiden ja järjestöjen varaan. Tarvitaan palvelurakenteita, joissa pitkäjänteinen tuki, turvallinen kohtaaminen ja moniammatillinen yhteistyö ovat mahdollisia myös pysyvässä toiminnassa.
Nuorten palveluiden onnistumista pitäisi tarkastella ennen kaikkea nuorten näkökulmasta. Rakennammeko järjestelmää, jossa nuoren on sopeuduttava palveluiden ehtoihin, vai palveluita, jotka joustavat nuoren tarpeiden mukaan?
Kirjoitus perustuu Varpu-hankkeeseen (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) osallistuneiden nuorten kokemuksiin sekä ammattilaisten kehittämisyhteisössä esiin nousseisiin havaintoihin. Varpu-hanketta (2024–2026) toteuttivat Itä-Suomessa Live-säätiö (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) ja Valo-Valmennusyhdistys (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.). Hanke oli Euroopan unionin osarahoittama.