Askelmerkkejä osallisuuteen

Osallisuuden edistämistä on pidetty jo pitkään tavoiteltavana asiana lasten, nuorten ja perheiden palveluissa. Kun osallisuutta lähdetään edistämään, on hyvä tunnistaa, mitä osallisuudella kulloinkin tarkoitetaan.

Osallisuutta voidaankin määritellä esimerkiksi kokemuksena joukkoon kuulumisesta ja arvostuksen saamisesta tai mahdollisuutena osallistua, vaikuttaa ja tehdä mielekkäitä valintoja omassa elämässä.  Perheiden arkea tukevat palvelut ovat tärkeässä roolissa, kun lasten, nuorten ja perheiden osallisuutta edistetään. 

Lasten, nuorten ja perheiden osallisuuden koordinaatio (ESR+, erityistavoite 4.3 Yhdenvertaiseen osallisuuteen) tukee hankkeita, jotka kehittävät lasten, nuorten ja perheiden palveluita, ja edistävät toiminnallaan osallisuuden, yhdenvertaisuuden ja sukupuolten tasa-arvon toteutumista. Kokoonnuimme koordinaatioporukan kanssa Erätauko (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)-keskusteluun, jonka tavoitteena oli lisätä ymmärrystä, millaisia näkökulmia ja kokemuksia meillä itsellämme on lasten, nuorten ja perheiden osallisuuteen ja sen edistämiseen liittyen. 

Keskustelussa tunnistimme lukuisia haasteita osallisuuden toteutumiselle.

Keskustelussa tunnistimme lukuisia haasteita osallisuuden toteutumiselle. Aikuisina meillä on liian usein taipumus tietää ja tehdä lasten ja nuorten puolesta asioita. Huomasimme myös, että kapea ja tekninen ymmärrys osallisuudesta voi johtaa siihen, että osallisuutta edistetään vain yksittäisissä hetkissä kysymällä kysymyksiä ja odottamalla niihin vastauksia. Tunnistimme myös sen, että yksipuoliset osallistumisen tavat ja keinot eivät tavoita moniäänistä joukkoa, ja ennakko-oletuksemme liittyen johonkin ihmiseen tai ihmisryhmään (tai lapsuuteen ja nuoruuteen) vaikuttavat toimintaamme. Osallisuutta heikentää myös kokemus siitä, että osallistuu, mutta ei tiedä mihin osallistuminen vaikuttaa tai on vaikuttanut. Keskustelussa tuli esiin tilanteita, joissa ammattilaisen oma agenda on niin vahva, ettei hän kykene ottamaan vastaan omista ajatuksista poikkeavaa näkemystä.  

Monet edellä mainituista osallisuuden esteistä ovat onneksi ylitettävissä. Keskustelu toi esille esteiden lisäksi mahdollisuuksia. Osallisuuden edistäminen edellyttää omien ajattelu- ja toimintatapojen toistuvaa ja kriittistä tarkastelua. Lisäksi tarvitaan lasten, nuorten ja perheiden mukanaoloa sekä näkemysten kuuntelua ja huomioimista aina kehittämishankkeiden suunnittelusta loppuraportointiin. Lasten, nuorten ja perheiden osallisuus palveluiden kehittämisessä tulisikin nähdä yksittäisten tekojen ja hetkien sijaan prosessina, joka vaatii aikaa ja on vastavuoroista.  

Osallisuuden edistäminen edellyttää omien ajattelu- ja toimintatapojen toistuvaa ja kriittistä tarkastelua. Lisäksi tarvitaan lasten, nuorten ja perheiden mukanaoloa sekä näkemysten kuuntelua ja huomioimista aina kehittämishankkeiden suunnittelusta loppuraportointiin.

Lapsilla, nuorilla ja perheillä on myös erilaisia tarpeita osallisuuden suhteen. Osallisuuden edistäminen vaatii siksikin erilaisia tekoja. Yhdessä on mahdollista tunnistaa ne asiat, jotka ovat lapsille, nuorille ja perheille merkityksellisiä, sekä ne tavat, joilla osallistuminen on mahdollista ja mielekästä. Yhdenvertaisen osallisuuden edistämisen näkökulmasta on hyvä muistaa, että yhdenvertaisuus ei tarkoita samanlaista kohtelua, vaan samoja mahdollisuuksia.  

On tärkeää muistaa, että täydellistä suoritusta tulee harvoin. Osallisuuden edistäjänä voi kuitenkin kehittyä, kun hyväksyy senkin, että välillä menee pieleen. Parhaimmillaan epäonnistumisesta on mahdollisuus oppia ja kehittää itseään. Osallisuuden edistämiseen liittyykin keskeneräisyys. Jokainen askel ja yritys lasten, nuorten ja perheiden osallisuuden edistämiseksi on arvokas. Tärkeimmät askeleet otetaan yhdessä, kaikkien tietoa ja toimintaa arvostaen ja huomioiden.