Hyppää sisältöön

Lasten näkökulmia huomioitava kehittämisessä 

Lapsen oikeuksien sopimuksessa sekä Suomen perustuslaissa määritellään, että lapsen tulee saada vaikuttaa häntä itseään koskeviin asioihin. Lapsen asema ja osallisuus ovat vahvistuneet käytännön työssä, palveluiden kehittämisessä ja tutkimuksen kentällä viime vuosikymmeninä, ja niiden pohjalta on syntynyt erilaisia materiaaleja ja selvityksiä siitä, miten lapset voi kutsua kehittämään ja arvioimaan toimintaa aikuisten rinnalla. Lasten kuulemiseen on laadittu Suomessa useita erilaisia ohjeistuksia, joista osaan voit tutustua blogin lopussa olevasta laatikosta. 

Yhteiskehittäminen on vastavuoroinen oppimisen prosessi, jossa lapsilla olevaa tietoa kuunnellaan, hyödynnetään ja arvostetaan osana kehittämistä. Lapset voivat osallistua ideointiin, kehittämiseen, toteutukseen ja arviointiin. Tässä blogissa kerron kolme havaintoani, joiden tulee toteutua, kun lapset ovat kehittämässä toimintaa. Nämä havainnot pohjautuvat selvityksiin ja raportteihin, joihin olen perehtynyt.  Näitä ovat avoimuus lapsen kokemukselle, menetelmien lapsilähtöisyys sekä lapsen kertoman huomioiminen yhteiskehittämisessä. Tavoitteenani on nostaa keskusteluun lasten näkökulman kokonaisvaltainen huomioiminen yhteiskehittämistä toteuttaessa.  

Avoimuus lapsen kokemukselle

Avoimuus lapsen kokonaisvaltaiselle kokemukselle on ensimmäinen asia, jonka nostan esiin. Lapsen kokemus vaikkapa kulttuuritapahtumasta voi olla hyvin erilainen kuin mitä aikuiset ajattelevat lapsen kokemuksen olevan. Lapsen kokemukseen vaikuttavat tapahtuman käytänteiden, järjestämisen ja sisällön lisäksi monet muut asiat, joita voivat olla esimerkiksi ympäristö ja tilat, tapahtuman aikuiset, muut lapset sekä arjen kokemukset kuten väsymys, nälkä ja se, kuinka paljon lapsi pystyy vaikuttamaan itse tapahtumaan.  

Lapsen kokemuksen tavoittamisessa on tärkeää, että lapsi saa avoimesti kertoa. Jos aikuinen rajaa kysymykset etukäteen tiukasti, voi jäädä tavoittamatta lapselle merkityksellisiä asioita. Lapsen avoin kerronta toimii pohjana ja aikuinen voi esittää tarkentavia kysymyksiä lapsen kerrontaan liittyen. Lapsen kokemukseen esimerkiksi koulumatkasta voi vaikuttaa moni asia, jota aikuinen ei tule välttämättä ajatelleeksi. Tällaisia asioita voivat olla vaikkapa lapsen matkaseura, mahdollisuus tehdä läksyjä tai syödä eväitä koulubussissa, aikuisen läsnäolo perheen koiran kanssa tai kiusaamisen välttäminen matkojen aikana. 

Menetelmien lapsilähtöisyys

Toinen olennainen näkökulma on menetelmien lapsilähtöisyys. Lapset ovat varsin moninainen ryhmä, joka koostuu erilaisista yksilöistä: ikä on vain yksi kokemukseen vaikuttava tekijä. Yhteiskehittämistä toteutettaessa ohjeistetaan huomioimaan lapsi hänen ikä- ja kehitystasonsa mukaisesti. Iän lisäksi on tärkeää huomata erilaiset intersektionaaliset erot lasten välillä sekä muokattava kuulemisen tapoja näihin sopivaksi. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi tulkin tai lapselle valmiiksi tutun aikuisen hyödyntämistä. Lisäksi intersektionaaliset erot voivat vaikuttaa lasten tavoittamiseen ja osallistumiseen sitoutumiseen. Esimerkiksi kulttuurivähemmistöjen kohdalla on oleellista kuulla kulttuuriyhteisön aikuisia ja pohtia kohderyhmälle toimivia kuulemisen ja tavoittamisen keinoja. 

Sen lisäksi, että menetelmän pitää olla lapselle ymmärrettävä ja mielekäs ja siinä pitää huomioida yhdenvertaisuus, on hyvä huomata, että erilaisilla menetelmillä saa erilaista tietoa. Tavoitteen kirkastaminen auttaa selvittämään tiedonkeruun tapaa eli halutaanko tietoa lapsen toiminnasta, tunteista, mielipiteistä vai muusta ja valita menetelmä sen perusteella. Lasten havainnoinnin kautta voi saada tietoa lapsen toiminnasta. Tunteita voi ilmaista esimerkiksi kuvakorttien tai piirtämisen avulla ja kirjallinen kysely voi taas olla toimiva kysyttäessä lasten mielipiteitä. Monia menetelmiä voi tehdä lapsiystävällisemmiksi muokkaamalla niitä. Esimerkiksi haastattelussa voi hyödyntää käsinukkea ja liikkumista.  Toiminnalliset kuulemisen tavat voivat helpottaa lasten sitoutumista ja innostumista. Lasta voi pyytää kertomaan päivästään leikin tai näytelmän keinoin tai lapsi voi viedä tarran sille urheilutapahtuman pisteelle, josta piti eniten. 

Kirjallinen kysely on helppo tapa kerätä tietoa laajaltakin vastaajaryhmältä. Lasten kohdalla on kuitenkin huomioitava muutama kohta kyselyä rakentaessa, esimerkiksi lukutaidon kehittyminen sekä käytetyt sanavalinnat. Mikäli kirjallinen kysely toteutetaan, kannattaa miettiä mahdollisuutta hyödyntää videoita, kuvia tai symboleita. Kyselylomaketta rakentaessa valmiit vaihtoehdot voivat helpottaa vastaamista, mutta tällöin vastausvaihtoehtojen tulisi kummuta lasten kokemuksista eikä aikuisten ennalta määrittelemistä arvioista siitä, mitä lapset kokevat merkittävänä. Kysymysvaihtoehtoja pohtiessa voi keskustella lasten kanssa aiheesta ja valita vastausvaihtoehtoja sen mukaan, mitä lapset itse kertovat teemaan liittyen. Kyselylomake on hyödyllistä testata lapsilla etukäteen, kysyä lapsilta palautetta ja tehdä viimeiset muokkaukset sen perusteella.  

Lapsen tuottaman tiedon hyödyntäminen

Viimeisenä haluan nostaa esiin lapsen näkökulman todellisen huomioimisen yhteiskehittämisessä. Liian usein vaikuttaa olevan, että lasta kuullaan, mutta jää epäselväksi, miten lasten kertomat asiat on huomioitu kehittämisessä. Ennen kuulemisen toteuttamista voi olla paikallaan pohtia sen motiivia. Kuullaanko lasta siksi, että niin kuuluu tehdä vai kuullaanko lasta siksi, että lapsi halutaan mukaan yhteiskehittämiseen. Yhteiskehittämisen tavoitteena on kehittää parempia palveluita ja toimintatapoja, jotka vastaavat lapsen tarpeisiin. Näennäinen kuuleminen ei paranna palveluita, toimintatapoja eikä luo lapselle osallisuuden kokemuksia.  

On tärkeää, että jo suunnitteluvaiheessa pohditaan, miten lapsen kertomia asioita voidaan hyödyntää jatkossa, jotta kuuleminen ei jäisi näennäiseksi. Lapsiin kohdistuva tutkimus ja tiedonkeruu vaativat erityistä eettistä harkintaa. Yleinen ohje on, että lapsen suostumuksesta tutkimukseen päättää huoltaja. Akateemisen tutkimuksen ulkopuolella palveluiden ja toimintojen kehittämisessä lapsia voi kuulla myös ilman huoltajien suostumusta. Varovaisuus eettisyydessä voi joskus johtaa siihen, että lasta ei kuulla osana toimintojen ja palveluiden kehittämistä, koska lupaprosessin ajatellaan olevan liian vaikea. YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentissa 12 vaaditaan, että lapsen kuulemisen on oltava aina lapselle muun muassa merkittävää sekä vastuullista. Tällä tarkoitetaan sitä, että lapselle on taattu oikeus päästä hyödyntämään osaamistaan ja tietää, mitä tiedolla on tehty ja mitä vaikutuksia sillä on ollut.  

Osallisuuden koordinaatio -hankkeen hyrrän mallinen symboli.

Blogin kirjoitti kehittämissuunnittelija Outi Kekkonen (SOS-Lapsikylä)