Tästä osiosta löydät tietoa, kuinka voit kehittää toimintaa ja palveluita yhdessä lasten, nuorten, perheiden ja heidän parissaan toimivien ammattilaisten kanssa. Määrittelemme osuudessa myös mitä tässä yhteydessä tarkoitamme yhteiskehittämisellä, ja mikä on sen merkitys kehittämishankkeissa. Lisäksi käsittelemme osallistumisen kokemuksen merkitystystä, yhteiskehittämisen eettistä toteuttamista hankkeen eri vaiheissa sekä menetelmiä, jolla lasten, nuorten ja perheiden kokemuksia voi tavoittaa.
Mitä on yhteiskehittäminen?
Yhteiskehittäminen on vastavuoroinen oppimisen prosessi, jossa lapsilla, nuorilla, perheillä ja ammattilaisilla olevaa tietoa arvostetaan, kuunnellaan ja huomioidaan. Keskeinen lähtökohta yhteiskehittämisessä on arvostus lasten, nuorten, perheiden ja ammattilaisten kokemuksia ja näkemyksiä kohtaan. Valtaa tulee olla valmis jakamaan sekä tietämättömyyttä sietämään. Kukaan ei tiedä lopputulosta, kun kehittämistä tehdään yhdessä. Yhteiskehittäminen voi viedä aikaa ja itsenäiseen kehittämistyöhön tottuneille saattaa olla vaikeaa, kun tulokset eivät synny nopeasti ja ovat ehkä erilaisia kuin itse olisi alussa ajatellut.
Yhdessä tehtävästä kehittämisestä voidaan käyttää erilaisia käsitteitä. Yhteiskehittämisen lisäksi lapsista, nuorista ja perheistä voidaan esimerkiksi puhua kanssakehittäjinä tai kokemusasiantuntijoina. Asiakasosallisuuden käsitteellä viitataan mahdollisuuteen osallistua palveluiden suunnitteluun, kehittämiseen, toteuttamiseen ja arviointiin. Kyse voi olla joko omasta palvelusta tai laajemmin palvelujärjestelmästä.
Yhteiskehittämistä on tärkeä tehdä toimialarajat ylittäen niin lasten, nuorten kuin aikuisten palveluissa. Esimerkiksi aikuisten päihde- ja mielenterveyspalveluissa lasten tarpeiden tunnistaminen on olennaista, tai lasten harrastustoiminnan saavutettavuudessa myös lapselle tärkeiden aikuisten näkökulmat ovat arvokkaita.
Kehittämishankkeissa käytetään erilaisia tapoja, joilla tavoitetaan lasten, nuorten ja perheiden kokemuksia. Alle on lueteltu joitakin esimerkkejä:
- Kokemustoimijat ja -asiantuntijat
- Kehittäjä- ja fokusryhmät
- Asiakasraadit
- Neuvonantajat
- Ihmiskeskeinen palvelumuotoilu
- Dialogiset tavat esim. Erätauko-keskustelut, Skididialogit
- Digitaaliset tavat esim. Instagram-kyselyt, Discord, Digiraati
Miksi yhteiskehittäminen on tärkeää?
Yhteiskehittäminen lasten, nuorten, perheiden ja heidän kanssaan toimivien ammattilaisten kanssa auttaa luomaan tarpeita vastaavaa toimintaa, oikeaan osuvaa tukea sekä vaikuttavampia palveluita, joihin ihmiset sitoutuvat helpommin. Myös ammattilaisten kokemus oman työn merkityksellisyydestä voi vahvistua, kun he ovat mukana kehittämässä toimintaa lasten, nuorten ja perheiden kanssa. Lapsilla, nuorilla, perheillä ja heitä kohtaavilla ammattilaisilla on sellaista kokemusta ja tietoa, joka on tärkeää kehittämisen kannalta. Lapset, nuoret ja perheet sekä heidän parissaan työskentelevät ammattilaiset yleensä myös haluavat osallistua palveluiden kehittämiseen silloin, kun asia on heille tärkeä ja osallistumisen tavat ymmärrettäviä ja mielekkäitä.
Parhaimmillaan osallistuminen kehittämiseen voi jo itsessään vahvistaa lasten, nuorten ja perheiden kokemusta osallisuudesta ja tuoda sisältöä sekä merkityksellisyyden tunnetta elämään. Lisäksi osallistumisen kautta voi saada arvostusta toisilta. Lapset, nuoret ja perheet voivat saada erilaisen aseman ja roolin kehittämistyössä ja palveluiden käyttäjinä. Tämä voi muuttua hankkeen edetessä. Kehittämistyössä voidaan tunnistaa niitä, jotka johtavat prosessia, osallistuvat siihen tai jäävät sivullisiksi. Hankkeissa päätökset ja kehittämistoimenpiteet toteutetaan useimmiten ryhmänä. Lisäksi valittuja henkilöitä kutsutaan mukaan kehittämistyöhön. Onkin hyödyllistä pysähtyä miettimään, ketkä kehittämistyössä johtavat, ketkä osallistuvat ja ketkä ovat sivullisia. Kuinka johtajuutta ja osallistumista jaetaan lasten, nuorten ja perheiden ja heidän parissaan toimivien ammattilaisten ja kehittäjien kesken.
Yhteiskehittäminen hankkeen eri vaiheissa
Yhteiskehittämistä voidaan toteuttaa monella tapaa kehittämistyössä. Tärkeää on ymmärtää tavoitteet, joita kehittämisellä on, ja ne raamit, joissa kehittäminen tapahtuu. Lapset, nuoret ja perheet voivat olla mukana myös näiden tavoitteiden ja raamien luomisessa, ja niiden viestiminen kaikille kehittämiseen osallistuville ymmärrettävällä tavalla on olennaista.
Kehittämistä voidaan pilkkoa esimerkiksi ideointiin, suunnitteluun, päätöksentekoon, toteutukseen ja arviointiin. Kehittämisen vaiheet eivät ole toisistaan irrallisia, vaan ne limittyvät ja muodostavat kokonaisuuden. Yhteiskehittämisen on muodostettava selkeä ja suunniteltu kokonaisuus, jotta osallistuminen ei jää satunnaiseksi ja pistemäiseksi. Kehittämishankkeissa voi toteuttaa kehittämistä eri vaiheissa samojen lasten, nuorten tai perheiden kanssa, mutta myös kuunnella eri vaiheissa eri lapsia, nuoria ja perheitä.
Lapsia, nuoria, perheitä ja ammattilaisia voidaan kutsua mukaan kehittämishankkeen järjestämiin erilaisiin työpajoihin, keskusteluihin ja kehittämishetkiin, mutta yhtä lailla voidaan mennä tapaamaan lapsia, nuoria ja perheitä heidän arjen ympäristöihin ja palveluihin. Kehittämistyössä on hyvä tunnistaa, millaisia osallistumisen rakenteita ja kanavia on jo olemassa, ja keitä ne tavoittavat tai eivät tavoita. On hyvä pysähtyä kuuntelemaan, mikä motivoi lapsia, nuoria ja perheitä mukaan ja mikä taas voi estää heidän osallistumistaan. Näin voi syntyä myös uudenlaisia osallistumisen kanavia ja rakenteita.
Ideoinnissa
Ideointi yhdessä lasten, nuorten ja perheiden kanssa tai heidän ideoihin tarttuminen. Ideointia voidaan toteuttaa esimerkiksi fasilitoiduilla työpajoilla, kyselyillä ja luovia menetelmiä hyödyntäen. Ideointi voi tapahtua myös osana lasten, nuorten ja perheiden arkea ja palvelukohtaamisia, esimerkiksi ideaseinän avulla.
Suunnittelussa
Lapset, nuoret ja perheet kannattaa kutsua mukaan kehittämishankkeiden suunnitteluun. He voivat olla mukana jo hankesuunnitteluvaiheessa tunnistamassa palveluiden kehittämis- ja muutostarpeita. Myös olemassa olevaa tietoa lasten, nuorten ja perheiden kokemuksista kannattaa hyödyntää. Suunnittelussa menetelminä voidaan käyttää esimerkiksi yhteissuunnittelutyöpajoja sekä tunnistaa lasten, nuorten ja perheiden tarpeita esimerkiksi havainnoinnin, kyselyiden ja haastattelujen avulla.
Päätöksenteossa
Lapset, nuoret ja perheet voivat olla vaikuttamassa kehittämistyössä tehtäviin päätöksiin. Lapset, nuoret ja perheet voivat esimerkiksi osallistua hankkeen ohjausryhmiin tai toimia neuvonantajina tai kokemustoimijoina. Päätöksentekoon kannattaa kutsua mukaan niitä lapsia, nuoria ja perheitä, joita kehitettävällä toiminnalla halutaan palvella, auttaa tai tukea. Näin tehdään kestävämpiä päätöksiä ja omistajuutta kehitettäviin palveluihin.
Toteutuksessa
Lapset, nuoret ja perheet voivat myös olla organisoimassa ja toteuttamassa toimintaa. Kehittämisessä voidaan tukea esimerkiksi lasten, nuorten ja perheiden omaehtoista, tai heidän toiveistaan organisoitua toimintaa. Kehittämishankkeissa myös rekrytoinnilla voidaan tukea osallistumista toteutukseen ja pohtia esimerkiksi, onko tarvetta kokemustaustaiselle asiantuntijalle.
Arvioinnissa
Lasten, nuorten ja perheiden näkökulmat ovat tärkeitä kun hankkeen toimintaa tai kehittämistyötä arvioidaan. Kun yhteiskehittämistä toteutetaan, myös yhteinen arviointi on jatkuvasti läsnä. Kun toimintaa on kehitetty on olennaista kuunnella lasten, nuorten, perheiden ja ammattilaisten kokemuksia, kun arvioidaan, miten on onnistuttu vastaamaan kehittämistarpeeseen.
Myös yhteiskehittämisen tapaa voi arvioida yhdessä osallistujien kanssa. Esimerkiksi Lundyn osallistumisen malli (2007) toimii hyvänä pohjana.
Kun toiminnan tavoitteena on edistää osallisuuden kokemuksia, voidaan aikuisten ja nuorten kohdalla hyödyntää esimerkiksi THL:n osallisuusindikaattoria tai Kentaurin ikätasoisia osallisuusmittareita. Pienet onnistumistarinat -työkalu antaa tietoa siitä, mikä toiminnassa on vahvistanut osallisuutta, ja sitä voidaan soveltaen käyttää myös pienempien lasten kanssa.
Eettisyys ja lapsen oikeudet osana kehittämistä
Yhteiskehittämisen on aina oltava eettistä ja lapsen oikeudet huomioivaa. YK:n lapsen oikeuksien komitea on luonut yhdeksän periaatetta osallistumiseen, jotka sopivat hyväksi ohjenuoraksi yhteiskehittämisessä lasten, nuorten ja aikuisten kanssa. Olemme miettineet niiden alle erilaisia konkreettisia tapoja toteuttaa periaatetta. Eettiset periaatteet ja lapsen oikeudet jäävät helposti yleviksi sanoiksi, joten on tärkeää miettiä, miten ne käytännössä näkyvät lapsille, nuorille ja perheille.
Miten varmistamme, että kehittämiseen on osallistuvilla lapsille, nuorille ja perheille:
Miten pyydämme suostumusta osallistumiseen ja tarjoamme mahdollisuuden kieltäytyä? Osallistumiseen motivointi ja kannustaminen on eri asia kuin pakottaminen. Suostumuksen varmistamisessa voidaan puheen lisäksi käyttää muita kommunikaatiomenetelmiä kuten kuvakortteja. On tärkeää, että kehittämisen aikana voi myös valita miten ja mihin osallistuu.
Monimenetelmällisyys tarjoaa yhdenvertaisempia mahdollisuuksia osallistua ja kertoa omia näkemyksiä. Puhe ja teksti ovat monille aikuisille tyypillisiä tapoja kommunikoida, mutta niiden rinnalla tarvitaan myös visuaalisia, toiminnallisia ja luovia menetelmiä. Tilalla on myös merkitystä siihen, millaisia toiminnan aloitteita lapset, nuoret ja perheet voivat tehdä, ja millaiseksi he olonsa kokevat.
Saavutettavuus on tärkeä huomioida siinä, miten osallistujia voidaan tavoittaa, millaisissa paikoissa kehittämistä tehdään ja miten siihen voi yhdenvertaisesti osallistua. Turvallisemman tilan periaatteiden luonti on yksi käytännöllinen työkalu yhdenvertaisuuden edistämiseksi, ja niitä kannattaa luoda yhdessä. (linkki yhdenvertaisuus – turvallisemman tilan periaatteet) Tulisiko myös kieli- ja sukupuolitietoisuus?
Olennaista on, että lapsille, nuorille ja perheille jää kokemus siitä, että heitä arvostetaan. Tämä tarkoittaa esimerkiksi erilaisuuden arvostamista ja osoittamista erilaisin sanoin, teoin ja elein. Myönteisen tunnistamisen ajattelu- ja työote tukee kunnioittavassa yhteiskehittämisessä. (Linkki yhdenvertaisuus – myönteinen tunnistaminen)
Kehittämisessä lapsilla, nuorilla ja perheillä on mahdollisuus kertoa, mitkä asiat ovat heille tärkeitä ja missä he haluavat olla vaikuttamassa. Merkityksellisyys syntyy myös siitä, että valtaa ollaan valmiita jakamaan eikä kukaan tiedä lopputulosta etukäteen.
Seurattavuuden kannalta on tärkeää koota tietoa yhdessä ja kertoa, mihin tietoa viedään ja miten sitä hyödynnetään. Tiedon palautuksessa voidaan hyödyntää monenlaisia tapoja, ja niitä kannattaa miettiä myös yhdessä lasten, nuorten ja perheiden kanssa.
Yhteiskehittämistä fasilitoivalla tulee olla kokemusta lasten, nuorten ja perheiden kanssa toimimisesta ja halua oppia yhdessä lisää. Vähemmistöryhmien osallistumisen kannalta voi olla tärkeää, että työntekijällä on erityisiä taitoja esimerkiksi kommunikointiin tai hän itse edustaa samaa vähemmistöryhmää.
Yhteiskehittämisestä ei saa aiheutua haittaa lapsille, nuorille ja perheille. Tekemisen tavan tulee olla sensitiivinen ja esimerkiksi yksityisyydestä pitää huolehtia.
Tietoa, jota yhteiskehittämisen aikana syntyy, on tärkeä koota ja tulkita yhdessä sekä olla valmiina kysymään ja ottamaan palautetta vastaan.
Menetelmät lasten, nuorten ja perheiden kokemusten tavoittamiseksi
Kun toimintaa kehitetään yhdessä lasten, nuorten ja perheiden kanssa, on hyvä käyttää erilaisia menetelmiä. Monimenetelmällisyys tukee yhdenvertaisia mahdollisuuksia osallistua. Puhe ja teksti ovat vain yhdenlaisia ilmaisun tapoja, ja pelkästään niiden käyttö voi estää osallistumista monilta ryhmiltä. Erilaisilla menetelmillä saadaan myös erilaista tietoa. Esimerkiksi ideariiheen sopii osittain erilaiset työkalut kuin tunteiden ja tarpeiden kartoitukseen.
Ennen menetelmän valintaa on hyvä muistaa, että menetelmä on aina apuväline. Menetelmäkeskeisyyden sijaan voi tutustua mukana oleviin lapsiin, nuoriin ja perheisiin ja löytää yhdessä kokeilemalla sopivat tavat. Lapset, nuoret ja perheet ovat keskenään erilaisia ja erilaiset tavat ovat heille mahdollisia ja mieluisia. Itse menetelmää tärkeämpää on kyky luoda yhdessä sellainen vuorovaikutuksen tila, jossa syntyy halu ja mahdollisuus kertoa ajatuksiaan, ideoitaan tai kokemuksiaan.
Tiedon yhteinen koonti, tiedon palautus ja onnistumisen arviointi
Tiedon koonti ja palauttaminen osallistujille on tärkeä osa yhteiskehittämistä. Ensin on hyvä varmistaa, että lasten, nuorten ja perheiden näkökulmat on kuultu ja ymmärretty oikein. Tiedon koontia voi tehdä yhdessä lasten, nuorten ja perheiden kanssa tai mikäli ammattilainen tekee sitä yksin, on hyvä säilyttää osallistujien käyttämiä käsitteitä tai käsitellä koonti yhdessä. Näin varmistetaan, että asiat on ymmärretty osallistujien tarkoittamalla tavalla.
Ammattilaisilla on vastuu viedä lasten, nuorten ja perheiden näkemykset arvostetuksi osaksi kehittämistyötä ja palauttaa myös heille tietoa siitä, miten osallistuminen on vaikuttanut. Toisinaan tiedon palauttaminen osana toimintaa on helppoa. Lapset, nuoret ja perheet voivat käytännössä huomata, mikä vaikutus osallistumisella on ollut. Lasten, nuorten ja perheiden kanssa toimivat ammattilaiset voivat toimia myös hyvinä tiedon välittäjinä. Toisinaan tiedonpalautuksen kanavia ja tapoja pitää erikseen miettiä.
Yhteiskehittämistä voidaan arvioida sen suhteen, millainen kokemus osallistumisesta jäi mukana olleille sekä siitä näkökulmasta, millaisia vaikutuksia osallistumisella on ollut. Yhteiskehittämisessä voi aina kehittyä myös hanketoimijana. Jokainen prosessi on omanlaisensa ja oppia voi vain tekemällä.
Laura Lundyn (2007) osallistumisen malli tarjoaa hyvää tukea kehittämistoiminnan arviointiin. Sitä voi soveltaa niin lasten, nuorten, perheen kuin myös ammattilaisten kanssa.
Tila: Onko pystytty tarjoamaan inklusiivinen, turvallinen ja esteetön tila näkemysten ilmaisuun?
Ääni: Onko ollut mahdollisuus saada ymmärrettävällä tavalla tietoa ja tukea näkemysten muodostamiseksi?
Yleisö: Onko viestitty tahoille, jotka voivat varmistaa, että näkemykset tulevat kehittämistyön arvostetuksi osaksi?
Vaikutukset: Miten näkemyksiä on huomioitu ja millaisia vaikutuksia osallistumisella on ollut? Miten tietoa palautetaan lapsille, nuorille ja perheille?
SOILA: Toimintamalleja lastensuojelun kehittämiseen -julkaisu (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)
SOILA-koordinaatiohankkeen kokoama julkaisu hyväksi havaituista toimintamalleista ja lastensuojelun kehittämisestä. Toimintamallit soveltuvat myös muihin palveluihin.
Unisef ja Pelastakaa lapset: Opas lasten näkemysten kuunteluun (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)
Unicef ja Pelastakaa Lapset ovat luoneet yhteistyössä Lapsiystävällinen kunta -toimijoiden kanssa oppaan Lapsiystävällinen kunta -kehittäjien tueksi. Opasta voi kuitenkin hyödyntää monilla eri toimialoilla toimintojen kehittämiseksi.
ITLA: Lasten kuulemisen käsikirja (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)
Käsikirja on tehty erityisesti päätöksen teon tukesi ja tarjoaa hyvä tuen myös kehittämistyöhön ja esimerkiksi lapsivaikutusten arviointiin.
Pelastakaa lapset: Lapsikeskeinen palvelumuotoilun opas (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)
Pelastakaa Lapset on koonnut oppaan, joka tarjoaa prosessin ja konkreettiset työkalut kehittää palveluita ja toimintaa, jossa on huomioitu lasten ja nuorten tarpeet ja näkemykset sekä lapsen oikeudet. Opas yhdistää palvelumuotoilun, lapsen oikeudet ja myönteisen tunnistamisen.
Opinkirjo: Matka palvelumuotoiluun – opas opettajalle (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)
Materiaali on tarkoitettu muotoilukasvatuksen tueksi kouluihin ja siinä kerrotaan palvelumuotoilun mahdollisuuksista kouluyhteisössä ja annetaan konkreettisia esimerkkejä lapsi- ja nuorilähtöiseen kehittämistyöhön.
Erätaukosäätiö: Erätauko-keskustelumenetelmä. (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) Erätauko-keskustelu toimii kehittämisen tukena, kun halutaan lisätä tasavertaista keskustelua lasten, nuorten, perheiden ja ammattilaisten välillä ja luoda moniäänistä keskustelua osallisuudesta.
Lahden kaupunki: Skididialogi-keskustelumenetelmä. (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) Skididialogi on Erätauko-keskusteluun pohjautuva, lapsille suunnattu rakentavan keskustelun malli.
Sitra Lab: Nuorten Kokeilutiimi (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.).
Kokeilutiimi toimi vuonna 2023 osana Sitra Lab -ohjelmaa. Nuoret toimivat yhdenvertaisina osallistujina muiden tiimien kanssa ja toteutti demokratiakokeilun kouluyhteisössä vaikuttamisen kehittämiseksi. Lue myös blogi nuorten ohjausryhmästä Sitra Labissa ja tutustu nuorten ajatuksiin vaikuttamisesta. (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)
Oikeusministeriö: Digiraati (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)
Digiraati on Oikeusministeriön digitaalinen nuorten vaikuttamisen kanava, jossa alle 29-vuotiaat nuoret voivat keskustella anonyymisti fasilitoidussa raadissa yhteiskunnallisista kysymyksistä. Raateja voivat järjestää esimerkiksi ministeriöt, kunnat, hyvinvointialueet, muut viranomaiset tai kansalaisjärjestöt. Palvelun käyttö on maksutonta sekä raatien järjestäjille että niiden osallistujille.