Lasten kokemuksia yhdenvertaisuudesta ja syrjinnästä

”Valmentajat haukkuvat, jos epäonnistuu.” 
”Otetaan vaan parhaat kaverit mukaan leikkiin.” 
”Tilanteessa tykätään vain yhden mielipiteestä.” 
”Jos joku näyttää erilaiselta, häntä saatetaan syrjiä.” 

Tällaisia hetkiä lapset kuvasivat meille Kaisaniemen koulussa toukokuussa, kun järjestimme Skididialogin oppitunnilla. Pohdimme dialogissa yhdenvertaisuutta ja syrjintää lasten elämässä. Lähestyimme aihetta pyytämällä osallistujia palauttamaan mieleen kokemuksia hetkistä, joissa on tuntunut, että on yhtä hyvä ja tärkeä kuin muut sekä tilanteista, joissa lapset kokivat, etteivät ole samanarvoisia kuin muut. 

Hyvä ja arvostettu olo syntyy lasten mielestä esimerkiksi yhdessä tekemisestä ja olemisesta läheisten ja perheen kanssa. Yksinkertaisemmillaan se voi olla sohvalla köllöttelyä ja telkkarin katselua. Tärkeää lapsille on se, ettei kukaan jää yksin, vaan leikitään ja jutellaan kaikkien kanssa – tulee huomatuksi ja osaksi porukkaa kotona, koulussa sekä vapaa-ajalla. Kokemus omasta arvosta vahvistuu lasten mielestä myös siitä, että omia näkemyksiä ja toiveita kuunnellaan ja huomioidaan itselle tärkeissä asioissa. Esimerkiksi koulussa lapset toivoivat voivansa vaikuttaa siihen mitä syödään, tehdään liikuntatunnilla tai minkä pituisia koulupäivät ja välitunnit ovat. Hyvä ja tärkeä olo voi syntyä myös siitä, että saa jotain sellaista, mitä on toivonut.  

Skididialogissa keskustelimme myös arjessa olevien aikuisten käyttäytymisen vaikutuksesta lapsen yhdenvertaisuuden kokemukseen. Joskus aikuisten toiminta voi heikentää lapsen itsearvostusta. Esimerkiksi ne hetket, joissa valmentaja on haukkunut lapsen epäonnistumisen jälkeen ovat toimineet peilinä, jolla lapset itseään ja omaa arvoaan katsovat. Tällaiset hetket voivat heikentää itsearvostuksen lisäksi myös kokemusta porukkaan kuulumisesta ja sitoa kokemuksen omasta arvosta ulkokohtaisiin suorituksiin.  

Lapset kertoivat, että aikuisen tehtävä olisi tukea lasta, jota on kohdeltu väärin tai jolle on kommentoitu tyhmästi. Lasten mielestä tukemista voi tehdä esimerkiksi puhumalla viisautta niille, jotka toimivat epäreilusti tai loukkaavasti tai lohduttamalla lasta.  Aikuisten vastuulla on myös varmistaa, että moninaisuutta arvostetaan, kukaan ei jää yksin ja lasten mielipiteitä kuunnellaan. Lapset tunnistivat kuitenkin myös oman toimintansa merkityksen. Lapsi voi esimerkiksi syöttää pelissä palloa kaikille ja huomioida kaikkien ajatuksia. Lasten viestit kertovatkin aikuisten ja lasten yhteisestä tehtävästä turvallisen yhteisön rakentajina. 

Lapset tarvitsevat kotona, koulussa ja harrastuksissa sitä, mitä me kaikki hyvässä arjessa tarvitsemme; turvallista yhteisöä, arvostusta ja kuulluksi tulemista.  Meillä jokaisella – lapsella ja aikuisella – on tärkeä rooli yhdenvertaisuuden edistäjinä. Tarkastelemalla omaa toimintaamme, ja pysähtymällä kuuntelemaan toisten kokemuksia, voimme tunnistaa niitä sanoja, tekoja ja eleitä, jotka edistävät kokemusta samanarvoisuudesta tai heikentävät sitä.  

Oppitunnin mittaisessa yhteisessä keskustelussa syntyi paljon arvokasta tietoa ja ymmärrystä. Toivomme myös, että lapset saivat tässä hetkessä kokemuksen omien mielipiteiden merkityksestä – siitä, että he ovat arvokkaita ja heidän tietonsa on tärkeää. Skididialogia on kehitetty Lahden kaupungin perusopetuksessa ja se on osoittautunut hyväksi menetelmäksi oppia toisiltamme ja syventää yhteistä ymmärrystä. Kaisaniemen koulussa lapset ottivat meidät – vieraat aikuiset – upeasti vastaan. Saimme jakaa kokemuksiamme ja ajatuksiamme yhdessä. Lopuksi lapset antoivat myös palautetta oivalluskortteihin kirjoittaen tai piirtäen.  ”Tunsin iloa ja intoa” kirjoitti eräs. Mekin tunsimme niin!