Hyppää sisältöön

Matkalla turvalliseksi aikuiseksi: mitä jokaisen nuorten kanssa toimivan tulee ymmärtää lapsen oikeuksista, ja miksi?

Mitä jokaisen nuorten kanssa toimivan tulee ymmärtää lapsen oikeuksista, ja miksi? Siinäpä kysymys!  

Olin kuuntelemassa ja kirjoittamassa huhtikuun loppupuolella muistiinpanoja, kun tätä aihetta käsitteli ja pohti joukko omia asiantuntijoitamme sekä nuoria osaajia. Ohjelmaosuus järjestettiin NUORI2024-päivillä yhteistyössä SOS-Lapsikylän sekä lapsiasiavaltuutetun kanssa ja siihen kuului sekä muutama aihetta alustava asiantuntijapuheenvuoro että Erätauko-keskustelu aiheesta.  

Erätauko-keskustelua oli ilo seurata: fasilitoitua mutta omasta kokemuksesta kumpuavaa keskustelua tärkeistä aiheista. Tilaisuuden jälkeen omaan mieleeni jäi kaikumaan yhden osallistuneen nuoren aikuisen kommentti: ”Jos mietin itseäni nuorena: en tiennyt puoliakaan niistä oikeuksista, mitä mulla olisi ollut.” 

En tiennyt minäkään. Enkä olisi alaikäisenä tiennyt, mitä tehdä, jos olisin joutunut tilanteeseen, jossa olisin joutunut puolustamaan oikeuksiani. Ehkä sellaisia tilanteita olikin, mutta en edes tajunnut, että oikeuksiani rikottiin.   

Lapsen oikeudet ovat ihmisoikeuksia +

”Tietoisuutta oikeusturvakeinoista on lisättävä. Lapset ovat yleensä aika valmiita toimimaan, mutta eivät tiedä, miten heidän pitäisi puolustaa omia oikeuksiaan”, totesi SOS-Lapsikylän somejuristi Iida Salonen puheenvuorossaan. 

Salonen vastaa SOS-Lapsikylän LakiApuu-palvelussa 12–17-vuotiaiden lapsen oikeuksiin ja oikeusturvakeinoihin liittyviin kysymyksiin. Millaisia yhteydenottoja palveluun sitten hänen mukaansa tulee? Valitettavasti ne liittyvät usein siihen, että aikuiset ovat toimineen väärin tai eivät ole osanneet toimia lainkaan. 

Erätauko-keskustelussa kuulutettiin asennemuutosta aikuisille: Muistetaan, että lapsen oikeudet ovat ihmisoikeuksia. 

Meinasin kirjoittaa ensin, että olen keskusteluun osallistuneiden kanssa samaa mieltä. Mutta tämä ei ole mielipideasia. Kaikki ihmisoikeudet koskevat myös lapsia ja nuoria.  Alaikäisten lasten oikeudet on muiden ihmisoikeuksien lisäksi turvattu myös erillisellä Lapsen oikeuksien sopimuksella (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.), joka on osa lainsäädäntöä.

Tiivistys SOS-Lapsikylän verkkosivuilta (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) siitä, mihin jokaisella lapsella on oikeus:  

  • elää turvassa 
  • käydä koulua 
  • saada terveydenhoitoa 
  • saada tarvitsemaansa apua omien erityistarpeidensa mukaisesti 
  • elää oman perheensä kanssa, jos oman perheen kanssa asuminen ei ole haitallista lapselle 
  • omaan maailmankatsomukseen tai uskontoon ja sen mukaiseen elämään 
  • ilmaista omia näkemyksiä 

Lasten ja nuorten osallisuutta vahvistamalla voidaan luoda parempia palveluita

Liian helposti nuorille ja lapsille suunnattuja palveluita suunnitellessa ohitetaan varsinainen kohderyhmä.  

Työskentelen nyt neljättä vuotta Nuorten Akatemialla, jonka toiminnan ytimessä on nuorten osallisuuden edistäminen. Joudumme yllättävän usein muistuttamaan eri toimijoita siitä, että kun nuorille kehitetään palveluita tai tehdään nuoriin liittyviä päätöksiä, mukana olisi syytä olla myös nuoria. Valitettavasti usein kohderyhmän osallisuus prosessissa nähdään haasteena eikä esimerkiksi mahdollisuutena luoda parempia ja toimivampia palveluita. Aikuiset tuppaavat myös helposti aliarvioimaan sitä, mihin nuoret pystyvät. 

Erätauko-keskustelussa pohdittiin keinoja, joilla nuoret voivat itse vaikuttaa heille suunnattuihin palveluihin. Tässä muutamia keskustelussa nousseita ideoita: 

”Järjestetään tapaaminen, jossa lapset ja aikuiset ovat yhdenvertaisia.” 

”Luodaan tasavertainen ja turvallinen tila.”  

”Lasten toteuttama työpaja aikuisille lasten oikeuksista.” 

Keskustelussa nousi myös esiin pointti siitä, miten tärkeää on, että me emme aikuisina määrää sitä, mitkä asiat ovat tärkeitä lapsille ja nuorille. Onkin hyvä myös muistaa, että kaikki sellaiset asiat, joita me oletamme olevan lapsille ja nuorille tärkeitä, eivät välttämättä tunnu heistä merkityksellisiltä. Ja samalla saatamme sitten ohittaa olan kohautuksella asioita, jotka ovat lapsille ja nuorille erittäin tärkeitä ja vaikuttavat heidän elämiinsä tavoilla, joita me aikuisina emme vain ymmärtäneet.   

Matkalla turvalliseksi aikuiseksi

Tilaisuuden lopussa yleisö sai vastata digitaalisesti siihen, mitä ottaa tilaisuudesta mukaansa. Kommenteissa nousi havaintoja kuuntelemisen ja kohtaamisen sekä osallisuuden tärkeydestä. Yleisön mukaan tilaisuudesta lähti myös entistä selkeämpi ymmärrys siitä, miten tärkeää aikuisen on puolustaa ja edistää lapsen oikeuksia ja miten merkityksellistä on, että nuorten kanssa työskentelevät aikuiset ovat läsnä ja kantavat vastuuta.  

Minulle tärkein oivalluksen hetki taisi olla se, kun yksi Erätauko-keskusteluun osallistunut muistutti, että jokainen meistä voi olla turvallinen aikuinen. Nyt sitä pohtiessani ajattelen ensin pientä kummityttöäni ja sitten teini-ikäistä itseäni. Minä haluan olla turvallinen aikuinen, mutta mitä se oikeastaan tarkoittaa?  

Tilaisuudesta keräämieni lainausten siivittämänä kokosin itselleni kolmen kohdan listan siitä, miten voi olla turvallinen aikuinen:  

  1. Tunne lapsen oikeudet ja auta varmistamaan, että ne toteutuvat.  

    ”Lapset eivät voi äänestää. On aikuisen vastuulla, että lapsen oikeudet toteutuvat ja ääni kuuluu” 
     
    ”Jokainen, joka työskentelee lasten kanssa, on velvollinen ottamaan selvää lapsiin liittyvistä lakipykälistä ja lapsen oikeuksista. Ei voi valita, mitä niistä ottaa käyttöön, ne ovat ihmisoikeuksia.” 

     
  1. Kuuntele ja ole läsnä. 

    ”Aikuisten ankea arki on lasten lapsuus.”   
     
    ”Ei voi olla niin, että nuoret vastuutetaan itse huolehtimaan oikeuksistaan, mutta sitten heitä ei välttämättä kuitenkaan kuulla ja oikeudet eivät toteudu.” 
     
  1. Puhu totta ja älä aliarvioi 

    ”On tosi tärkeää puhua lapsille ja nuorille totta tilanteessa, jossa aikuisena tai ammattilaisena tietää, että joku asia ei nyt onnistu. Siinä on hyvä kohta miettiä, että suojeleeko heidän tunteitaan vai tosiasiassa omiaan.” 
     
    ”Moni aliarvioi nuoria. Lapset ja nuoret eivät ole tyhmiä vaan miettivät sitten itsekseen, että nyt tällä tapahtuu jotain, mutta mulle ei kerrota.”  


Tämän blogin loppukaneettina haastan sinut mukaan: ollaan yhdessä niitä turvallisia aikuisia. Aikuisia, jotka ovat läsnä ja kuuntelevat. Aikuisia, jotka välittävät tietoa lasten ja nuorten oikeuksista ja ovat mukana varmistamassa, että oikeudet toteutuvat.  

Osallisuuden koordinaatio -hankkeen hyrrän mallinen symboli.

Blogin kirjoitti viestintäpäällikkö Emma Veini