Tälle sivulle olemme koonneet tukea tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitteluun sekä näkökulmia ja työkaluja, jotka ovat avuksi yhdenvertaisen ja tasa-arvoisen toimintakulttuurin edistämisessä lasten, nuorten ja perheiden palveluissa.
Toimintakulttuurilla tarkoitetaan Tieteen termipankin (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) mukaan esimerkiksi työ- tai kouluyhteisölle ominaista ajattelun ja käytäntöjen kokonaisuutta, elämäntapaa sekä maailman hahmottamisen tapaa, johon sisältyy arvoja, uskomuksia, käsityksiä, odotuksia, normeja, sääntöjä, rooleja ja menettelytapoja. Toimintakulttuuri muotoutuu ajan kuluessa ja vaikuttaa yhteisön ja siihen kuuluvien toimintaan riippumatta siitä, tunnistetaanko tai tiedostetaanko sen merkitys vai ei.
Kouluissa ja oppilaitoksissa yhdenvertaista ja tasa-arvoista toimintakulttuuria edistetään esimerkiksi yhteisöllisen opiskeluhuollon keinoin. Tavoitteena on edistää oppilaiden ja opiskelijoiden oppimista, terveyttä ja hyvinvointia, sosiaalista vastuullisuutta, vuorovaikutusta ja osallisuutta sekä ympäristön terveellisyyttä, turvallisuutta ja esteettömyyttä. Toimintakulttuurin arvojen tiedostaminen ja niihin sitoutuminen mahdollistaa toimintakulttuurin ylläpitämisen, kehittämisen ja ei-toivottuihin piirteisiin puuttumisen.
Yhdenvertaisen ja tasa-arvoisen toimintakulttuurin edistäminen ja siihen sitoutuminen on jokaisen lasten ja nuorten kanssa työskentelevän aikuisen vastuulla. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi kouluyhteisön arvojen, käsitysten ja normien tunnistamista. Millaisia ovat käsitykset itsestämme, toisista ihmisistä ja maailmasta ja miten ne vaikuttavat siihen, miten kohtaamme lapsia, nuoria ja perheitä? Millaisia arvoja ja asenteita vuorovaikutuksestamme ja kielenkäytöstämme välittyy?
Tälle sivulle olemme koonneet tukea tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitteluun sekä näkökulmia ja työkaluja, jotka ovat avuksi yhdenvertaisen ja tasa-arvoisen toimintakulttuurin edistämisessä lasten, nuorten ja perheiden palveluissa.
Suunnittelu
Ensimmäinen askel toiminnallisessa tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnittelussa on tarkistaa lainsäädännöstä, mitkä siihen liittyvistä velvoitteista koskevat omaa organisaatiotanne. Olennaista on varmistaa, että esimerkiksi oppilaitosten toiminnalliset tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmat eivät jää irrallisiksi dokumenteiksi vaan nivoutuvat osaksi käytännön työtä.
On tärkeää pohtia, miten lasten, nuorten ja perheiden näkemykset saataisiin mahdollisimman monipuolisesti kuuluviin jo suunnitelmia laadittaessa ja miten heille viestitään siitä, miksi ja miten kyseisessä organisaatiossa tai palvelussa tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta edistetään. Tietoa yhteiskehittämisestä lasten, nuorten ja perheiden kanssa olemme koonneet tietopankin osallisuus-osioon.
Tukea tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitteluun
Amnestyn, Setan ja EraseGBV-hankkeen loppujulkaisu: Suostumus ja sateenkaari koulussa – työkaluja turvalliseen toimintakulttuuriin. (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) Materiaalit on suunnattu erityisesti yläkouluihin ja toisen asteen oppilaitoksiin.
Sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisella tarkoitetaan sukupuolinäkökulman huomioimista kaikessa päätöksenteossa ja toiminnassa. Tämä edellyttää päätösten ja toiminnan vaikutusten arviointia eri sukupuolten näkökulmista sekä arviointiin tiiviisti liittyvää tasa-arvosuunnittelua.
Sukupuolinäkökulman huomioimisesta hanketoiminnassa löytyy lisätietoja Yhdenvertaisuus ja sukupuolten tasa-arvo kehittämishankkeissa -sivulta.
Sukupuolinäkökulma kannattaa huomioida myös hankkeen budjettia laadittaessa. Lisätietoja sukupuolitietoisesta budjetoinnista THL:n tasa-arvotiedon keskuksen verkkosivuilta. (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)
Viestinnällä on merkittävä rooli yhdenvertaisuuden ja sukupuolten tasa-arvon edistämisessä. Hankkeen viestintää voidaan arvioida yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon näkökulmasta esimerkiksi seuraavien kysymysten avulla:
- Välittyykö käyttämistänne kuvista ja sanavalinnoista viesti siitä, että kaikki lapset, nuoret ja/tai perheet ovat tervetulleita toimintaanne?
- Kenelle käyttämänne kuvat tai sanalliset esimerkit tarjoavat mahdollisuuden tuntea kuuluvansa joukkoon?
- Tunnistatteko ihmisryhmiä, joita käyttämissänne sanallisissa esimerkeissä tai kuvissa ei näy?
- Vahvistaako viestintänne esimerkiksi sukupuoleen liittyviä stereotypioita?
Tukea yhdenvertaiseen ja tasa-arvoiseen viestintään
Tasa-arvotiedon keskuksen verkkosivut (THL) (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)
Näkökulmia
Normit ovat yleisiksi ajattelutavoiksi muotoutuneita käsityksiä, jotka rajaavat sitä, mitä pidämme normaalina ja hyväksyttävänä ja mitä emme. Normeihin liittyvät myös eri ihmisryhmiin kohdistuvat ennakkoluulot ja stereotypiat, yksinkertaistetut käsitykset toisista ihmisistä. Aikuisten stereotypiat näkyvät esimerkiksi päiväkodin leikeissä, jos tyttöjä ohjataan herkemmin nukke- ja poikia autoleikkien pariin.
Normit ja stereotypiat ylläpitävät yhteiskunnan epätasa-arvoisia rakenteita ohjaamalla sekä omaa käyttäytymistämme että sitä, miten kohtelemme muita. Tiedostamattomina normit ja stereotypiat voivat esimerkiksi altistaa vähemmistöön kuuluvia lapsia kiusaamiselle, vähentää lasten ja nuorten osallisuuden kokemuksia tai vahvistaa nuorten opiskelu- ja ammatinvalintojen jakautumista sukupuolen mukaan.
Koska käsityksemme normeista ja stereotypioista muodostuvat usein jo lapsuudessa, on niiden huomioiminen lasten, nuorten ja perheiden palveluissa erityisen merkityksellistä. Käytännössä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi normitietoista tai -kriittistä työskentelyotetta, jonka avulla ammattilaiset voivat tunnistaa omia oletuksiaan ja asenteitaan sekä vähentää niiden vaikutusta toimintaansa.
Lue lisää normitietoisuudesta
Intersektionaalisuuden tai risteävien erojen käsitteellä kuvataan sitä, miten ihmisen asemaan yhteiskunnassa vaikuttavat samanaikaisesti useat erot esimerkiksi sukupuolen, iän, alkuperän ja yhteiskuntaluokan suhteen. Meissä jokaisessa yhdistyvät monenlaiset erot, ja ihminen, jolla on ihonväriin tai toimintakykyyn liittyviä etuoikeuksia, voi joutua kokemaan syrjintää esimerkiksi sukupuolensa vuoksi.
Intersektionaalinen lähestymistapa ohjaa huomaamaan, ettei esimerkiksi tyttöjä, poikia tai sukupuolivähemmistöön kuuluvia nuoria voi nähdä yhtenä yhtenäisenä ryhmänä, vaan esimerkiksi nuorten mielenterveyttä ja koulumenestystä on sukupuolen lisäksi syytä tarkastella monien muiden erojen näkökulmasta. Eriarvoisuuksiin puuttumisen näkökulmasta olennaisia voivat olla erot esimerkiksi asuinpaikan, etnisyyden tai vanhempien sosioekonomisen aseman suhteen.
Lasten kanssa työskenneltäessä intersektionaalisuus avaa näkökulmia esimerkiksi siihen, miten ammattilaiset huomioivat ja kohtaavat erilaisia lapsia. Saavatko esimerkiksi ruskeat tytöt saman verran huomiota kuin valkoiset pojat? Miten risteävät erot vaikuttavat siihen, millaisiin leikkeihin lapsia ohjataan tai millaista käytöstä heiltä odotetaan?
Risteäviä eroja sekä niiden yhteisvaikutuksia voi tarkastella esimerkiksi THL:n käyttämän etuoikeuskehän avulla. Mitä lähemmäs keskustaa ihminen sijoittuu, sitä paremmat osallistumis- ja toimintamahdollisuudet hänellä on. Kehittämistyössä etuoikeuskehästä saa tukea esimerkiksi haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien tunnistamiseen.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen asiantuntijoilta lainattu etuoikeuskehä on saanut inspiraationsa seuraavilta: CCR, Sylvia Duckworth ja Michaela Moua. Kehää on muokattu suomalaiseen 2020-luvun yhteiskuntaan sopivaksi.
Lähteet ja lisätiedot
Monimuotoisuuden tai diversiteetin käsitteellä voidaan viitata esimerkiksi lasten, nuorten ja perheiden palveluiden työntekijöiden keskinäiseen erilaisuuteen muun muassa:
- iän,
- sukupuolen,
- etnisen tai kansallisen taustan,
- kansalaisuuden,
- kielen,
- uskonnon, vakaumuksen,
- seksuaalisen suuntautumisen,
- perhetilanteen,
- vammaisuuden,
- terveydentilan,
- työkyvyn,
- neurodiversiteetin,
- koulutustaustan,
- arvojen tai persoonallisuuden suhteen.
Inklusiivisuudella tarkoitetaan puolestaan yhdenvertaista ja syrjimätöntä sekä osallisuutta tukevaa, mukaan ottavaa toimintatapaa, joka kytkeytyy vahvasti monimuotoisuuteen. Keskeinen piirre inklusiivisessa yhteisössä on kaikkien jäsenten mahdollisuus tulla kuulluiksi ja kokea tulevansa arvostetuiksi. Inklusiivisessa yhteisössä kehitetään esimerkiksi erilaisia tapoja vastata lasten ja nuorten yksilöllisiin tarpeisiin.
Yhteenkuuluvuuden ja ryhmään kuulumisen kokemukset ovat vahvasti yhteydessä hyvinvointiin, ja kaikilla lapsilla ja nuorilla niihin tulisi olla niiden suhteen yhdenvertaiset mahdollisuudet. Yhteisöllinen toimintakulttuuri tukee yhdenvertaisten osallistumismahdollisuuksien toteutumista, edistää hyvinvointia ja vähentää yksinäisyyden kokemuksia.
Lähteet ja lisätiedot
Myönteinen tunnistaminen on tutkimusperustainen ja käytännönläheinen työote ja ajattelutapa, jonka avulla lasten, nuorten ja perheiden yhdenvertaisuutta, osallisuutta ja toimijuutta edistetään osana arkista toimintaa. Työote täydentää yksilö- ja ongelmakeskeisiä lähestymistapoja ja lähtee ajatuksesta, että jokainen tarvitsee tunnustusta ja tukea arjessaan. Tarve voi vaihdella esimerkiksi elämäntilanteen mukaan ja lapset, nuoret ja perheet nähdään sekä tunnustuksen antajina että saajina.
Myönteisesti tunnistava kohtaaminen rakentuu tutustumisen, tunnustamisen ja tukemisen elementeistä. Tutustumisessa on olennaista henkilökohtaisuus ja ennakkoluulottomuus: tutustutaan siihen, kuka lapsi, nuori tai perhe kokee olevansa, eikä määritellä toisia ennakko-oletusten pohjalta. Tämä on edellytys oikeaan osuvalle tunnustukselle, jossa osoitetaan arvostusta toiselle ihmiselle tärkeitä asioita kohtaan. Tukemisessa tärkeää on rinnalla kulkeminen, mahdollisuuksien osoittaminen ja toimijuuden tukeminen.
Myönteisesti tunnistava yhteisö arvostaa erilaisuutta eikä erottele tuen tarvitsijoita ja ”meitä muita”. Jokaisella lapsella, nuorella tai perheenjäsenellä on vahvuuksia, voimavaroja sekä tuen ja huolenpidon tarpeita. Myönteisen tunnistamisen vastakohtana on väärin tunnistetuksi tuleminen tai ohittaminen, joka on toistuvana kokemuksena ja itselle tärkeissä yhteisöissä haavoittavaa.
Myönteinen tunnistaminen on löydetty Tampereen yliopiston tutkijaryhmässä ja sitä on kehitetty yhdessä lasten, nuorten ja heidän parissaan toimivien ammattilaisten kanssa erilaisiin toimintaympäristöihin soveltuvaksi. Myönteinen tunnistaminen voi olla yksittäisen työntekijän työote, se voidaan ottaa toimintaperiaatteeksi tai se voi rakentua osaksi yhteisön toimintakulttuuria. Kyseessä ei ole työkalu vaan sovellettava orientaatio.
Lähteet ja lisätiedot
Kieli- ja kulttuuritietoisuudella tarkoitetaan lasten, nuorten ja perheiden palveluissa yleisesti kaikkien kielten ja kulttuurien arvostamista sekä niiden luontevaa näkyvyyttä esimerkiksi koulun toimintakulttuurissa. Opetushallituksen Kielitietoinen koulu -oppaan (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) mukaan olennaista on tunnistaa kielen merkitys oppimisessa, opetuksessa, arvioinnissa ja kaikessa toiminnassa. Oppilaiden käyttämien kielten arvostaminen ja näkyväksi tekeminen koulun arjessa on tärkeää myös yhdenvertaisuuden näkökulmasta.
Lisätietoja kieli- ja kulttuuritietoisesta opetuksesta sekä siihen liittyvistä koulutuksista ja työkaluista löytyy esimerkiksi Turun yliopiston verkkosivuilta (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.). Kielitietoisuutta koskevaa materiaalia on koottu myös Opetushallituksen verkkosivuille. (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)
Antirasismi on aktiivista toimintaa, jonka tavoitteena on rasismin vastustamisen ohella tunnistaa yhteiskunnallisia tai institutionaalisia valtarakenteita ja huomioida niiden vaikutukset. Antirasistinen näkökulma toiminnassa tarkoittaa rasismin yksilöllisen, yhteisöllisen ja yhteiskunnallisen tason ymmärtämistä. Olennaista on myös, että toimija tulee tietoiseksi omasta etuoikeutetusta asemastaan.
Antirasistisen toiminnan tavoitteena on ensisijaisesti vaikuttaa niihin rakenteisiin, toimintatapoihin ja asenteisiin, jotka ylläpitävät rasistisia, syrjiviä tai eriarvoistavia käytäntöjä. Rakenteellista rasismia ylläpitäviä toimintamalleja tunnistetaan, niihin puututaan ja niitä puretaan osana omaa toimintaa tai tehtävänkuvaa. Antirasistinen näkökulma huomioidaan myös toiminnan vaikutusten arvioinnissa ja kannetaan vastuuta siitä, että toiminta ennaltaehkäisee ja vähentää rasismia sekä lisää yhdenvertaisuutta ja osallisuuden mahdollisuuksia. Toisin sanoen, kaikessa toiminnassa ollaan tietoisia siitä, miten omaa valtaa käytetään.
Antirasistisen näkökulman tulee näkyä myös käytännössä. Toiminnassa esimerkiksi toteutetaan turvallisemman tilan periaatteita, tiedotetaan häirintäyhdyshenkilön tuesta, luodaan selkeät syrjintään puuttumisen prosessit, joihin johto ja henkilökunta ovat sitoutuneet ja kiinnitetään huomiota käytettävään kieleen. Antirasistinen näkökulma on hyvä ulottaa myös koskemaan rekrytointi- ja hankintaprosesseja sekä budjetointia.
Tietoa antirasistisesta kasvatuksesta
Sukupuolitietoisuudella tai -sensitiivisyydellä viitataan esimerkiksi kasvatukselliseen lähestymistapaan, jossa ymmärretään, että sukupuolella on merkitystä yksilöiden välisissä kohtaamisissa sekä siinä, miten yhteiskunta ja sen rakenteet yksilöä kohtelevat. Tavoitteena on, että tasa-arvoiset oikeudet, mahdollisuudet ja velvollisuudet toteutuvat jokaisen kohdalla sukupuolesta riippumatta.
Sukupuolitietoisuus on ollut osa perusopetuksen perusteita vuodesta 2014 ja varhaiskasvatuksen perusteita vuodesta 2016 lähtien. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi, että henkilöstön tulee pohtia omia asenteitaan suhteessa sukupuoleen ja sen moninaisuuteen sekä niihin liittyvään kieleen. Ammattilaisten tulee kiinnittää erityistä huomiota siihen, millaisia asenteita he välittävät lapsille.
Sukupuolitietoisen kasvatuksen avulla pyritään vähentämään stereotypioiden vaikutusta lasten ja nuorten mahdollisuuksiin ja rohkaistaan heitä tekemään vapaita ja monipuolisia, sukupuolesta riippumattomia valintoja. Sukupuolinormeista poikkeavien valintojen tiedetään altistavan myös kiusaamiselle, jonka ehkäisemisessä sukupuoli- ja normitietoisella kasvatuksella on tärkeä rooli. (Alasaari, Aromaa & Stenius 2022.)
Sukupuolitietoisuus on tärkeä näkökulma esimerkiksi:
- Kehotunne- ja seksuaalikasvatuksessa.
Lasten ja nuorten kanssa työskentelevillä ammattilaisilla on velvollisuus toteuttaa suunnitelmallista kehotunne- ja seksuaalikasvatusta läpi koulutuspolun. Tukea löytyy esimerkiksi Väestöliiton verkkosivuilta (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.).
- Koulutuksen ja työelämän segregaation purkamisessa.
Opiskelu- ja ammatinvalintojen sukupuolen mukainen segregaatio on Suomessa kansainvälisestikin verraten erityisen jyrkkää, ja sen vähentämiseksi on kehitetty työkaluja esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriön sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen yhteisessä Segregaation purku -hankkeessa (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.).
- Tasa-arvoisen vanhemmuuden edistämisessä.
Vanhemmuus ja hoiva jakaantuvat Suomessa edelleen epätasaisesti sukupuolten kesken. Esimerkiksi ESR+-rahoitteisessa Mies, lapsi ja vanhemmuus -hankkeessa (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) kehitetään niin sanottua isäerityistä työtä.
Lisätietoja sukupuolitietoisesta kasvatuksesta
Tasa-arvoinen kasvatus: Opas vanhemmille ja muille lasten läheisille (Alasaari, Alomaa, Stenius 2022)
Työkaluja
Erätauko-keskustelut ovat yksi tapa tukea yhdenvertaista ja moniäänistä keskustelu- ja toimintakulttuuria. Menetelmään ja materiaaleihin voi tutustua Erätauko-säätiön verkkosivuilla (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.).
Erätauko-keskustelun pohjalta on kehitetty myös lapsille ja nuorille suunnattu rakentavan keskustelun malli, Skididialogi. Lisätietoja Skididialogista löytyy Lahden kaupungin verkkosivuilta (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.).
Turvallisemman tilan periaatteiden käyttöönotto on yksi tapa edistää yhdenvertaisuutta lasten, nuorten ja perheiden palveluissa. Vastaavia periaatteita saatetaan kuvata erilaisin käsittein: puhutaan esimerkiksi syrjinnästä vapaasta alueesta. Olennaista on viestiä pyrkimyksestä taata kaikkien yhdenvertainen osallisuus. Tämä tarkoittaa esimerkiksi, että syrjintään ja häirintään puututaan ja luodaan kaikkia kunnioittava, avoin ilmapiiri.
Turvallisemman tilan periaatteet vaativat aktiivista soveltamista ja sitoutumista. Lasten, nuorten ja perheiden palveluissa periaatteet räätälöidään kyseessä olevaan toimintaan, ja kehittämistä kannattaa tehdä yhdessä toimintaan osallistuvien lasten, nuorten, perheiden ja ammattilaisten kanssa. He voivat osallistua niin periaatteiden suunnitteluun, työstämiseen kuin toteutumisen arviointiinkin. Vinkkejä yhteiskehittämiseen löytyy verkkosivujemme osallisuus-osiosta.