Yleisurheilun yhteinen talo (TALO) -hankkeen kehittäjät kokoontuivat Erätauko-keskusteluun sekä yhteiseen työpajaan pohtimaan omakohtaisten sekä kehittämistyöstä nousevien kokemusten pohjalta, mitä osallisuuden edistämisen konkreettiset teot ovat harrastustoiminnassa.
Kehittäjien kokemukset vahvistivat ymmärrystä siitä, että hyväksytyksi ja arvostetuksi tulemisen kokemus sekä halu osallistua harrastustoimintaan syntyy pienistä asioista, joilla on iso vaikutus. Tämä blogi kokoaa näitä oivalluksia yhteen.
Osallisuuden kokemus ei synny vain paikalla olemisesta
Pienimmät innostuu, kun ohjaaja lähtee mukaan. Se toimii varmaan ihan kaikilla? Yhdessä innostuminen ja tekeminen!
Harrastustoiminnalla on suuri potentiaali yhteisöllisyyden ja osallisuuden rakentajana. Siitä kertovat lukuisat hanketiimin jäsenten kertomat tarinat ja kokemukset. Monelle lapselle ja nuorelle harrastus on se paikka, jossa voi kokea kuuluvansa joukkoon. Harrastusten kautta voi saada elämäänsä myös ystävyyttä ja kokea laajempaakin osallisuutta yhteiskuntaan. Siksi on tärkeää, että myös maahanmuuttajataustaiset lapset, nuoret ja perheet voivat löytää muiden tavoin harrastusten pariin.
Keskustelun yksi keskeinen oivallus oli, että kuuluvuuden tunne ei synny porukassa itsestään, eikä osallisuuden kokemus synny siitä, että on fyysisesti paikalla. Joskus voi olla osa tiettyä porukkaa vuosia kokematta kuitenkaan kuuluvansa siihen, tai osallistua toistuvasti harjoituksiin, mutta palata niistä toistuvasti itkien kotiin.
Aikuisen rooli on avainasemassa
Se, että urheilussa kaikki tulisi kohdatuksi ihmisenä ja omana itsenään, eikä suoritusten kautta.
Ei pidä arvottaa toisia suoriutumisen mukaan.
Osallisuuden kokemukseen liikuntaharrastamisessa liittyy kehittäjien mukaan turvallinen ilmapiiri, reilu kohtelu sekä aikuiset, jotka huomioivat jokaisen lapsen ja nuoren pienin tavoin. Aikuinen on roolimalli ja esimerkki, joka näyttää suuntaa, kannustaa ja asettaa rajoja. On esimerkiksi tärkeää, että valmentaja tai ohjaaja on kaikista osallistujista kiinnostunut, koska se luo myös lapsille ja nuorille kiinnostusta toisiaan kohtaan. Myös se on tärkeää, että valmentaja kohtaa osallistujat yksilöinä eikä pelkästään heidän suoritustensa kautta. Näin jokaiselle voi syntyä mahdollisuus pyrkiä omaan parhaaseensa ja kannustaa toisia samaan, ilman että oman arvon joutuu kyseenalaistamaan.
Aikuisilla on tärkeä rooli myös lasten ja nuorten välisten suhteiden tukemisessa. Valmentaja voi tuoda harjoituksiin ryhmähenkeä tukevia harjoituksia ja auttaa lapsia ja nuoria löytämään tapoja toimia yhdessä. Suhteet kehittyvät luottamuksen rakentumisen ja toistuvien vuorovaikutustilanteiden kautta. Valmentajan tai ohjaajan valmiit mallit ja ohjeet voivat tukea suhteiden syntymistä, mutta tärkeintä on kuitenkin aito läsnäolo, kyky kuunnella ja herkkyys tunnistaa yksilölliset tarpeet. Aidon yhteyden rakentaminen perustuu vuorovaikutukseen, joka on tilanteeseen sopivaa ja muotoutuu ryhmästä – ei valmiin kaavan pohjalta.
Meillä on mahdollisuus!
Ryhmähengen ja osallisuuden kokemukset voivat joskus olla helpommin saavutettavissa vapaa-ajalla, kuin vaikka koulumaailmassa. Tähän vaikuttaa esimerkiksi yhdessä jaettu kiinnostus samaa lajia kohtaan tai tekemisen ja onnistumisen kautta syntyvä ilo. Valmentajasta saattaa löytyä juuri se aikuinen ja esikuva, jota arvostetaan ja jonka vaikutus on suuri.
Joskus aiemmat ulkopuolisuuden kokemukset voivat jäädä taakse, kun harrastuksen parista löytyy tärkeä yhteisö, johon voi kokea kuuluvansa. Harrastus voi tarjota paikan, jossa lapsi tai nuori voi ensimmäistä kertaa alkaa nähdä omia mahdollisuuksiaan, tunnistaa vahvuuksiaan sekä tuen tarpeitaan. Lapsi tai nuori voi uskaltaa kurkotella kohti suurimpia tavoitteita, mutta epäonnistua myös turvallisesti. Tällaisessa yhteisössä syntyy usein myös halu toimia itse toisten hyväksi.
Kohtaaminen rakentaa siltoja
Kysyy lapselta, että miten sun kielellä sanotaan moikka.
Kun lapsi tulee seuraavan kerran, voi näyttää, että on opetellut sen.
On tärkeä muistaa, että samat osallisuuden edistämisen teot toimivat myös, kun pyritään tavoittamaan erilaisista taustoista tulevia lapsia, nuoria ja perheitä mukaan toimintaan:
- Kohdataan siellä missä lapset, nuoret ja perheet elämäänsä elävät,
- ollaan kiinnostuneita yksilöistä ilman yleistäviä oletuksia,
- tuetaan riittävällä tavalla toimintaan mukaan pääsemiseksi ja
- rakennetaan yhteyttä luottamuksen vahvistamiseksi.
Näillä keinoilla voidaan ylittää monia muita osallistumisen esteitä. On selvää, että juliste ilmoitustaululla tai ilmoitus avoimista ovista, eivät yksinään avaa ovia niille, joille toiminta on vierasta ja epäselvää.
Osallisuuden edistäminen ei ole vain yksittäinen teko, vaan jatkuvaa, jaettua vastuuta sekä määrätietoista ja empaattista työtä, joka rakentaa siltoja sinne, missä niitä eniten tarvitaan. Tarvitaan rakenteita ja ohjeita, mutta ennen kaikkia ihmisiä – kohtaamassa toinen toisiaan ja rakentamassa siltoja sinne, missä niitä ei vielä ole.
Vaikka ei ole yhteistä kieltä, voit ottaa vahvasti kontaktia.
Peukun näyttämisellä ja hymyllä pääsee aika pitkälle jo. Ja saa usein hymyn lapsenkin huulille.
Blogin on kirjoittanut Yleisurheilun yhteinen talo -hankkeen (TALO-hanke) työntekijät.
Blogi pohjautuu Lasten, nuorten ja perheiden osallisuuden koordinaation hanketiimille järjestämään Erätauko-keskusteluun ja työpajaan ja niissä syntyneisiin oivalluksiin.