Alakoulussa ei ollut kavereita – harrastusten kautta sain niitä. Oli samoja tavoitteita ja yhdessä tekemistä.
Harrastamisen sosiaalinen merkitys on suuri: harrastukset ovat luontevia kohtaamispaikkoja ja yhteisöjä, joissa nuoret voivat jakaa yhteisen kiinnostuksen ja toimia yhdessä. Harrastamisen kautta voi tutustua uusiin ihmisiin, muodostaa ystävyyssuhteita ja kokea yhteenkuuluvuutta. Harrastaminen vahvistaa myös sosiaalisia taitoja – kykyä toimia yhdessä toisten kanssa sekä erilaisuuden arvostamista.
Harrastuksissakin voi jäädä ulkopuolelle, eikä kaikilla nuorilla ole yhdenvertaisia mahdollisuuksia harrastaa. Miten varmistetaan, että kukaan nuori ei jäisi ulkopuolelle – harrastuksista tai harrastuksissa?
Tästä aiheesta saimme käydä Nuori2026-päivillä Erätauko-keskustelun yhdessä nuorten ja heitä kohtaavien aikuisten kanssa. Tämä blogikirjoitus pohjautuu nuorten ja aikuisten väliseen dialogiin ja siinä nousseisiin oivalluksiin.
Jos menee yksin, voi olla aika iso harppaus.
Aikuisilla on tärkeä rooli tukea nuoria löytämään itselleen mielekäs harrastus. Harrastuksiin mukaan pääseminen edellyttää esimerkiksi sitä, että nuoret saavat tietoa harrastusmahdollisuuksista arjessaan heille tärkeiltä aikuisilta tai vertaisilta.
Kysymättä ei voi tietää syitä, miksi nuori ei harrasta. Joskus harrastusten ulkopuolelle jääminen voi johtua jännityksestä, erilaisuuden kokemuksesta tai konkreettisista esteistä mukaan pääsemisessä. Kun tunnistetaan esteet, on mahdollisuus löytää yhdessä ratkaisuja.
Jaetaan eri porukoihin ja laitetaan tutustumaan.
Nuoret toivovat harrastuksia ohjaavilta aikuisilta aktiivisia tekoja, jotta kaikki pääsevät harrastuksissa mukaan porukkaan. Tutustumisen merkitystä ei voi liikaa korostaa. Nimikierrokset, porukan sekoittaminen niin, ettei aina olla vain ennalta tuttujen kanssa sekä harrastuksen ulkopuoliset kohtaamiset yhteisen ruokailun, kisareissun tai uuden lajikokeilun merkeissä ovat esimerkkejä siitä, miten yhteisöllisyyttä ja ryhmäytymistä lisätään.
Valmentaja muisti, että mulla on ollut ramadan. Se tuntui hyvältä.
Harrastuksissa on tärkeä tulla nähdyksi myös yksilönä. Keskustelussa nousi esiin huomatuksi tulemisen ja jatkuvan kohtaamisen merkitys. Esimerkkejä tästä olivat ne hetket, joissa harrastuksen ohjaaja tai valmentaja muistaa nuoren lempinimen, kysyy nuoren jaksamisesta, jos nuori vaikuttaa kuormittuneelta, tai huomaa sen, kun joku jää yksin. Näistä hetkistä tulee tunne, että on tärkeä, tykätty ja hyväksytty omana itsenään.
Miten me aikuisina osattais vetäytyä sopivasti taka-alalle?
Aikuisten on tärkeästä roolistaan huolimatta hyvä osata astua myös taka-alalle, koska joskus aikuiset auttaa tai ohjaa liikaa. Liian aikuisvetoinen toiminta voi heikentää nuoren kokemuksia osallisuudesta ja omasta toimijuudesta. Kun nuori saa vastuita, vapautta ja erilaisia rooleja toiminnan toteutuksessa, kokemus harrastamisen merkityksellisyydestä vahvistuu. Nuoren tuen tarve jossain asiassa ei saisi johtaa siihen, että nuoren puolesta toimitaan. On tärkeä kuunnella, mitä tukea nuori itse toivoo, ja missä hän haluaa toimia itse.
Minut on otettu mukaan, vaikka olen erilainen.
Turvallinen ryhmä sallii erilaisuuden ja arvostaa sitä. Olipa erilaisuudessa kyse nuoren ominaisuuksista, taustasta tai tavoitteista ja haaveista harrastuksen suhteen.
Kokemukset omasta arvosta muodostuvat aikuisten ja nuorten välisten kohtaamisten ohella myös nuorten keskinäisissä suhteissa. Esimerkiksi kokemus, että toiset tukevat tai kannustavat mokan ja epävarmuuden hetkellä, voi olla erityisen merkityksellinen. Olipa kyseessä yksilö- tai joukkueharrastus, nuoren on tärkeää kokea olevansa hyvä omana itsenään sekä arvokas osa sitä porukkaa, jossa toimii.
Nautitaan tekemisestä ja ponnistellaan yhdessä.
Harrastamisen on tarkoitus olla ennen kaikkea iloa ja nautintoa tuovaa tekemistä. Harrastamisen merkityksellisyys syntyy myös siitä, että saa ponnistella yhdessä toisten kanssa, tai toisten tuella, saavuttaakseen uusia taitoja tai itselle tärkeitä asioita.
Harrastukseen tuleminen sekä harrastaminen vaatiikin myös epävarmuuden ja epäonnistumisen sietämistä. Silloin kun ympärillä on kannustavia ihmisiä ja turvallinen ilmapiiri, ei tarvitse näissäkään hetkissä pelätä porukasta ulos jäämistä tai kasvojen menettämistä. Yhdessä jaettu kokemus vaikeuksista ja selviytymisestä voi ennestään vahvistaa yhteenkuuluvuutta sekä luottamusta myös omiin kykyihin.
Sehän on nuorille se toiminta. Luotetaan enemmän nuoriin ja annetaan nuorten vetää.
Nuorten näkemyksiä on tärkeä kuunnella ja huomioida toiminnan kehittämisessä. Vaikuttamisen tai osallistumisen kehittämiseen ei kuitenkaan tarvitse olla muodollista ja raskasta, vaan jatkuvaa arjessa tapahtuvaa nuorten kohtaamista, kuuntelua, erilaisten roolien tarjoamista sekä mahdollisuuksien osoittamista.
Valtakunnallisissa ESR+ 4.3. harrastamisen hankkeissa edistetään yhdenvertaisempaa ja merkityksellisempää harrastamista ja vapaa-ajan toimintaa lapsille, nuorille ja perheille
- kehittämällä saavutettavampaa toimintaa yhdessä erityisesti maahanmuuttajataustaisille ja erityistä tukea tarvitseville lapsille, nuorille ja perheille,
- rakentamalla siltoja sinne missä niitä ei vielä ole ja lisäämällä monialaista yhteistyötä,
- tuomalla esiin harrastamisen merkityksellisyys lasten ja nuorten kokemusten kautta sekä
- vahvistamalla kohtaamisen taitoja ja aikuisten osaamista.
Tutustu Tietoa työn tueksi -julkaisuun, johon on koottu lasten ja nuorten kokemuksia harrastamisen merkityksistä ja osallistumisen esteistä: Tietoa työn tueksi -julkaisu: Lasten ja nuorten kokemuksia harrastamisen merkityksistä ja harrastam…
Tämän blogin on kirjoittanut kehittämisasiantuntija Reetta Kalliomeri (Lasten, nuorten ja perheiden osallisuuden koordinaatio ESR+) yhdessä harrastustoimintaa kehittävien hankkeiden kanssa:
