Kehittämishankkeen prosessi muistuttaa toisinaan rikosmysteerin ratkomista: uudet oivallukset eivät usein paljasta itseään suoraan, vaan niiden löytymisen eteen pitää tehdä työtä, etsiä luovia ratkaisuja ja katsoa kokonaisuutta sen kuuluisan laatikon ulkopuolelta.
Kehittäminen vaatii herkkyyttä kuunnella kohderyhmää ja toimijoita, kykyä yhdistellä havaintoja eri ympäristöistä sekä rohkeutta kokeilla jotakin uutta ja tuntematonta.
NuoRTO – Nuorille Resilienssiä, Toimijuutta ja Osallisuutta -hankkeessa (ESR+) kehittämistyö on luovaa ja uteliasta – kuin salapoliisityötä, jossa jokainen vihje voi olla ratkaiseva askel kohti hankkeen seuraavaa oivallusta ja tekoa.
NuoRTO-hankkeen 24 tunnin innovaatioleiri
Mikä johtuu mistäkin – ja ennen kaikkea, mikä johtaa mihinkin? Tämän ajatuksen ympärille pysähdyttiin 24 tunnin innovaatioleirillä. NuoRTO-hankkeen osatoteuttajien hankevastaavat Taru Lyytinen (Outward Bound Finland ry) ja Maara Kosonen (STEP-koulutus) vetäytyivät mökille ideoimaan hankkeen tulevia tapahtumia sekä kehitteillä olevan työparimallin mahdollisuuksia.
Vuorokauden aikana mökin seinälle alkoi muodostua rikossarjoista tuttu “rikostutkintaseinä”; visuaalinen ideakartta, johon salapoliisit Taru & Maara kokosivat ajatuksiaan, havaintojaan ja hankesuunnitelmien keskeisiä nostoja. Aaneloset ja punaiset langat hiljalleen paljastivat yhteyksiä, jotka aiemmin olivat pysytelleet vielä piilossa.
Rikostutkinnan logiikka auttoi jäsentämään monimutkaisia ilmiöitä: mikä ilmiö on seuraus, mikä syy? Miten eri toimijat, tarpeet ja tavoitteet kytkeytyvät toisiinsa? Mikä onkaan alkupiste, vai onko niitä useita? Ja mitä tarvitsee tapahtua matkalla, jotta päästään perille? Hanketyössä kehittäminen pohjautuu paljon tutkittuun tietoon ja analyyttiseen ajatustyöhön. Mutta ilman intuitiivista ja luovaa työotetta, ne oleelliset tutkimattomat tiet jäävät kuitenkin helposti pimentoon.
Rikostutkinnan pöytäkirja, tapaus:
Työparimallin mysteeri
Tutkintahuoneessa vallitsee hiljaisuus. Seinällä on rikostutkintataulu, johon on punaisilla langoilla yhdistetty valokuvia, post-it-lappuja ja mystisiä havaintoja. Keskellä taulua loistaa sanapari ”turvallinen aikuinen”.
Kehittämistyön salapoliisi Maara Kosonen raportoi:
”Olemme edenneet tapauksen kanssa. Harrastusryhmissä on havaittu ilmiö: osallistujat voivat paremmin, kun paikalla on yksi ylimääräinen aikuinen. Ei ohjaaja. Ei järjestyksenvalvoja. Vaan henkilö, joka on läsnä. Hän kuuntelee, tukee, auttaa, havainnoi ja ennen kaikkea – löytää osallistumisen tapoja niille, joille ryhmässä oleminen on kuin yrittäisi ratkaista Rubikin kuutiota silmät kiinni.”
Kehittämistyön salapoliisi Taru Lyytinen jatkaa:
”Tämä aikuinen ei saavu paikalle taskulamppu kädessä tai suurennuslasin kanssa, vaan sydän avoinna ja korvat herkkinä. Hän tekee läsnäolollaan ryhmästä turvallisemman, lämpimämmän ja saavutettavamman.”
Tutkinta jatkuu, mutta alustavat löydökset ovat selviä: työparimalli harrastustoiminnassa voi olla ratkaiseva tekijä osallistumisen esteiden purkamisessa.
Luovat tauot auttavat ajatusten kypsyttelyssä
Intensiivinen kehittämistyö vaatii rinnalleen myös luovia taukoja – hetkiä, jolloin ajattelu saa hengittää ja ideat voivat muhia rauhassa. Tarun ja Maaran työskentelyssä nämä tauot eivät olleet pelkkää lepoa, vaan osa prosessia: sieniretki vesisateessa toi luonnon lähelle, kanttarelleista valmistettu lounas loi yhteyttä ja osallisuutta, ja saunan lämpö sekä järvimaiseman vaihtuvat tunnelmat tarjosivat tilaa ajatusten tuulettumiselle. Juuri näissä hetkissä kypsyivät ne oivallukset, joita ei kiireessä olisi tavoitettu.
Tauko ei siis keskeytä kehittämistä – se syventää sitä. Mökkielämän tunnelma, ympäröivä luonto, kiireettömyys, hiljaisuus ja yhteinen keskittyminen loivat tilan, jossa ideat saivat rauhassa kasvaa ja kehittyä. Tämä muistutti jälleen tilojen ja ympäristön merkityksestä uuden syntymisessä.
Leirin lopuksi rikostutkintaseinä ei ollut enää vain kasa muistiinpanoja – se oli tarina, joka kertoi hankkeen suunnasta. Se osoitti, että kehittämistyö on parhaimmillaan tutkivaa, uteliasta, hassuttelevaa ja jopa jännittävää! Kun asioita tarkasteli kehittämistyön salapoliisin silmin, sai huomata paitsi piiloon jääneet yksityiskohdat, myös niiden asioiden väliset moninaiset yhteydet.
Ei se päämäärä vaan itse matka
Pysähtyminen ja hetkeen rauhoittuminen työkaverin kanssa oman hankekuplan keskellä on aina tervetullutta vaihtelua ruudun takana istumisen ja yksin asioiden pohtimisen sijaan. Hanketyössä sokeutuu helposti omalle tekemiselleen eikä muista pysähtyä sen olennaisen kysymyksen äärelle: miksi? Katse tulee toki säännöllisesti kääntää hankesuunnitelman tavoitteisiin ja päämäärään, mutta on tärkeää osata nauttia myös itse matkasta; rohkeista kokeiluista, innovatiivisista ideointihetkistä, eri verkostoissa tapahtuvista kohtaamisista, onnistumisista ja kömmähdyksistä sekä niistä pysähtymisen hetkistä, jotka mahdollistavat uuden oppimisen ja oivaltamisen.
Jäämme innolla odottamaan, miten punaiset langat jatkavat auki keriytymistään NuoRTO-hankkeen edetessä. Matka jatkuu ja sinäkin voit olla osa tätä tarinaa, joten tervetuloa mukaan hankkeen tapahtumiin ja toimenpiteisiin! Jää kuulolle ja ota hanke seurantaan!
Blogin ovat kirjoittaneet NuoRTO – Nuorille Resilienssiä, Toimijuutta ja Osallisuutta -hankkeen hankevastaavat Maara Kosonen (opettaja, kasvatus- ja ohjausala, STEP-koulutus) ja Taru Lyytinen (Outward Bound Finland ry).
Lisätietoja hankkeesta saat verkkosivuilta tämän linkin takaa (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.).